Uuteen nousuun

Pari viikkoa on nyt tullut harrasteltua itsetutkintaa, lähinnä siis urheilu-minäni kautta. Kuinka sitä nyt uuteen lentoon lähtisi?

Ensimmäinen kysymys on tottakai, että kannattaisiko heittää pyyhe kehään. Tähän kysymykseen sain vastauksen hyvinkin nopeasti. Aarohan sen taisi jollain lenkillä todeta: "et sie muutakaan osaan." Johon taisin vastata jotenkin näin: "niinhän se on."

Seuraava asia on varmaankin miettiä, miten edellinen kausi meni ja mitä siitä voi oppia. Ensimmäisenä mieleen nousee pelkästään negatiivisia asioita, mutta syvemmältä asioita pengottuani kävi ilmi, että on muuten paras pääsarjakauteni juuri päättynyt. Pitkää lukuunottamatta paransin alltime SM-kisasijoituksiani ja rankisijakin näyttää kivunneen uusille kymmenille, kirsikkana kakun päällä vielä tuo SM-keskarin huippujuoksu.

Uskallan esittää rohkean väitteen, että taidollisesti on menty eteenpäin. Kulkupuolella ei mitään kuuhun vievää tavaraa ole nähty sitten kevään montun, ainakin siltä on tuntunut. Työn alla on vielä kisa-analyysit, mutta ehkäpä ne selventävät tilannetta, kunhan valmistuvat. Tällä saralla onneksi työtä riittää tulevillekin vuosille.

Fyysisellä puolella onkin sitten paljon opittavaa kategoriassa: EI NÄIN!
1. Monttu on vältettävä. On kuunneltava paremmin itseään ja ymmärrettävä levätä. Lisäksi ihan turha on marras-joulukuussa riehua itsensä pellolle kevään kisoista. Pitemmällä tähtäimellä on henkisesti helpompi vetää lonkkaa päivä tai pari, vaikka mieli lenkille tekisi, kuin olla koko kevät sivussa happeningeista.

2. Liiallinen maastossa harjoittelu ei sovi missään nimessä näille koiville. Espoon huippuliigassa jalat ei toiminu ei sitten yhtään. Reenaaminen oli aloitettu ihan liian suurilla maastoväännöillä. Jalat oli voimattomat ja otti päähän juosta pöheikön puolella. Onneksi viisaammat ihmiset osasivat neuvoa miten tämäkin probleema selätettiin.

3. Kunnon ajoittaminen on jo useamman vuoden osunut pitkälle lokakuun puolelle. Tänä vuonna se toki oli ymmärrettävää, mutta ensi vuonna haluan olla tikissä jo pitkällä matkalla enkä Halikkoviestissä.

Fyysisesti hyvä veto oli tehdä tuossa syksyllä ns. blokkiviikko hieman räätälöitynä omiin lähtökohtiini nähden. Ajoitus ei ollut ihan passeli, sillä pitkälle ei ollut kulku päällä, mutta loppua syksyä ajatellen se teki kutaa.

Reenisapluuna alkaa olla selvillä ja leiritykset myös. Reenaamisen lisäksi ajattelin parantaa suurta kokonaisuutta keskittymällä myös ravintoon ja riittävään uneen. Katsellaan mitä sitä saadaan ensi kesäksi aikaan, Jukolassa nyt ainakin yritän tunkea itseni kolmosjoukkueen lyhyille osuuksille.

Kiitokset vielä kerran sille lukuisalle joukolle ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet myötävaikuttamassa meikäläisen urheiluponnistuksiin.