Mie sippasin

Vuoden viimeisissä V5-raveissa koettiin yllätyksiä nuorten suomenhevosten ryhmälähdössä Ylläksellä. Eniten pelatun Jermun Laukan juoksusta muodostui soolojuoksu. Laukkaherkäksi tunnettu hevonen sortui matkan puolessa välissä ryhmälaukkaan ja joutui ulkoradalle. Jermun Laukka ylitti maaliviivan ylhäisessä yksinäisyydessä reilusti lähdön muiden hevosten perässä.

Villeimmät huhut ovat jo viemässä pahasti veikkaajat pettänyttä hevosta kohti meetvurstitehdasta. Lähiajat tulevat kuitenkin osoittamaan hevosen kohtalon.

Lomailua

Tässä on jo viikon verran saatu nauttia mielestäni hyvin ansaitusta lomasta. Koulu sain viime viikon torstaina pulkkaan syksyn osalta vähintäänkin kiitettävästi, ainakin jos katsoo vain sitä opintopistesaraketta. Eipähän tarvitse kevätpuoliskolla koulusta enää paljoa stressailla. Johan tuossa ehti joulutkin käydä kotipuolessa juhlimassa ennenkuin matka jatkui tänne Ylläkselle.

Siirtyminen Mikkeliin tapahtui jo viime viikon perjantaina. Tietyllä tapaa oli urheilullinen shokki palata synnyinseuduille hieman pidemmäksi ajaksi. Syksyn aikana pinttyneiden treenirutiinien rikkominen ei vain meinannut luonnistua millään. Tuttu ja turvallinen Joensuun Areena ei ollutkaan siinä hollilla ja piti kehitellä uusia suorituspaikkoja. Täytyy kyllä myöntää ettei reenaaminen vaivattomalta tuntunut, kun joka reeniä varten pisti miettimään, että missä sen voi toteuttaa. Homma ei helpottunut ainakaan lauantain testijuoksun kipeyttämän kantapään kanssa. Onneksi lumet saatiin alkuviikolla myös Mikkeliin ja aattoaamuna ei enää ottanut päähän harjoitella, kun kolmosen latua saatteli todella kaunis talvinen päivä. Ei voi kuin todeta ettei tuo urheilun kultalusikka ole ollut suussa jo syntyessäni.

Eilen tapaninpäivä vietettiin aikalailla autossa istuessa. Joulupäivänä ei motivaatio pohjoiseen siirtymiseen ollut katossa, mutta tämän päiväinen reilu kolmosen latu teki tästä reissusta jo mielestäni kannattavan. Pitänee nyt vaan yrittää pitää tolkku touhuissa ja treenit järkevinä, tuskin kuitenkaan siinä onnistun. Motivaation puutteesta ei näiden latuverkostojen äärellä tarvitse kärsiä.

Hevoskuuri

Ei siinä kauaa mennyt, kun lupaukset murskattiin kirjoittelun suhteen. Syytän kuitenkin varustelultaan vajaavaista huoneistoa ja etenkin sitä naapuria, joka meni suojaamaan verkkonsa jo leirin ensimmäisenä päivänä.

Takana on siis ensimmäinen KRn leiri ja omatoimiset leireilyt Vuokatissa. Kolilla tuli vietettyä aikaa perjantaista sunnuntaihin ja sunnuntaista perjantaihin oleilimme Vuokatissa. Reissun teemaksi voidaan kiteyttää Hannun sanoin: "Nyt tehdään niitä tunteja, jotka löytyvät jo Simon (Martomaa) harjoituspäiväkirjasta."

Koli työstettiin läpi tutulla kaavalla: Muutama olosuhteiden tarjoama erikoisempi harjoitus ja muuten hiihdellään ja juoksennellaan.Lauantain Kolin mäkilenkistä olin jo kuullut paljon huhuja. Villeimmät kertoivat, että jopa Petri "Heva" Vainio olisi viime vuosina vedättänyt porukkaa ja kovemmillakin kavereille olisi ollut vaikeaa seurata. Pettynyt täytyy olla, sillä tällä kertaa touhu oli maltillista. Kakkonen lumisilla poluilla tuli vaivattomasti kasaan.

Sunnuntain pääreeni oli Kolin hotellin mäen mäkivedot. Ennakkoon olin spekuloinut itsekseni vetäväni sen 4 kertaa ylös lähtien aeroobiselta kynnykseltä ja kiihdyttäen lähelle anakynnystä. Yhdessä reenatessa ei meinaa meikäläisellä tuo oma pää oikein pitää mutta tällä kertaa homma pysyi lapasessa ja lapasetkin tallessa. Käsikirjoitus siis piti ja pystyin olemaan tyytyväinen itseeni.

Kolin notkuvista ruokapöydistä siirryttiin omavaraistalouteen Vuokattiin. Poikien kesken tuo ruokahuolto on varsin mutkatonta, ravinnollisista arvoista ei sitten ole harmainta aavistustakaan. Tilastoja löytynee tämän jutun loppupuolelta. Anyway, päivärytmi koostui yhdestä hiihtolenkistä ja toisesta harjoituksesta, jota ei suksilla tehty. Otimme joitakin virikkeitä K-vesi joukkueen ykköstähdeltä, Jan Prochazkalta, sillä Robin Hood ei tällä kertaa valitettavasti päässyt paikan päälle. Mäkeäkin hyväksikäytettiin, kun kerrankin siihen oli mahdollisuus.

Antti von Stetson nelosen ladun jälkeen

Leiriparran kasvatuskisasta tuli odotettua huonompi tasoinen kisa. Antin ja Hannun jätettyä epähuomiossa ilmoittautuminen pelkästään amisviiksi-sarjaan todellisia kilpailijoita jäi jäljelle 3. Karvan mitalla voiton vei AP Kaivosaari.

No ei siitä viikkoon uutta määräennätystä saatu ja hyvä niin. Alkuviikko menee lepäillessä, mutta loppuviikosta olisi sitten tarkoitus ottaa tuntumaa Savon maaperään talvijuoksusarjan muodossa. Toivottavasti viivalla on myös muitakin.

Joitakin faktoja Vuokatista:
18 litraa kokista
2 kg keksejä ("aah, Dominos," sano Haaska, kun keksin näki)
2,2 kg broileripyöryköitä
2,4 kg kanasuikaleita
1,5 l ruokakermaa
1,5 kg ketsuppia
372 euron edestä maksamattomia latumaksuja