Matka oli tällä kertaa sama kuin edellisellä kerralla, mutta ajallisesti tuo ero oli 1.20.
Eilen alkoi meikäläisen joutsenlaulu raikaa tuossa klo 11.00, jolloin ammuttiin testijuoksun lähtölaukaus. Maltti oli taasen jätetty kotiin ja tavoite oli mitata tämän hetken kunto. Jäniksenä tai oikeastaan hevosena toimi Haaska, jonka kanssa sovittiin, että paukutetaan tasaisesti 3.20min/km. Vähän arvellutti oma vire, kun perjantaina otettu H1N1-rokote antoi hetken heikotuksen perjantai-iltapäivän ratoksi. Aamulla oli kuitenkin normaali olo eikä rokotteen sivuvaikutuksista ollut tässä vaiheessa merkkiäkään, joten päätin startata.
Startin tapahduttua alkoi reilu puolituntia kestänyt henkilökohtainen kärsimysnäytelmä. Ensimmäinen kierros tuli roikuttua n. 10m Haaskan perässä ja tuon ajan tuntui, että reisiä palelsi. Äärimmäisen ikävä tunne juosta. Sykekin paukutti vähintäänkin riittäviä lukuja, joten olin satavarma, että kanttaus on ohjelmistossa ennemmin tai myöhemmin.
Toisella kierroksella pääsin Janin kyytiin ja hetken aikaa oli helppo juosta vuorovedolla. Kierroksen lopulla Jan jätti meikäläisen seisomaan ja siitä alkoi viimeinen 2km:n henkinen taistelu itseäni vastaan. Tuntui, että selkä edessä loittonee, vaikka itsensä yrittää ahdistaa aivan rajoille. Mieli teki vain jäädä reitin varteen makaamaan. Maalissa oli sitten samaan aikaan heikko olo ja hyvä fiilis, kun hetken aikaa jouduin halailemaan maata: 32.49 tässä vaiheessa talvea on itselleni hyvä aika, mutta olotila oli aivan hirveä.
Kaikki oikeastaan huipentui vasta iltapäivällä. Olin itse juoksun jälkeen koko ajan aivan nakit, joka paikkaan koski ja väsytti hulluna, mutta todellisuus valkeni vasta päikkäreiden jälkeen. Siinä hiihtoa katsellessani nukahdin lattialle ja herätessäni en päässyt enää pystyyn. Polvia ei vaan pystynyt enää taivuttamaan ilman suunnatonta kipua. Polven yläpuolella oleva osa reittä ei toiminut ollenkaan kummassakaan jalassa ja niitä särki hullunlailla. Lisäksi käsi, johon rokote oli annettu ei sietänyt yhtään painoa, joten jäljellä oli enää yksi toimiva raaja. Pari minuuttia siinä meni, ennenkuin sain kammettua itseni ihmeen kaupalla ylös.
Kaikki arkiset askareet tuottivat suunnatonta kipua ja jos halusi jalkoja liikutella enemmissä määrin, esimerkiksi autoon istuttaessa, oli helpompaa nostella niitä käsin kuin yrittää siirtää jalkojen lihasvoimalla. 500m kävely pizzeriaan nauttimaan urheilijan ravintoa otti suorilla jaloilla varmaankin vartin, jonka jälkeen kipu oli taas tajunnat räjäyttävällä tasolla. Illalla oli pakko sortua Buranaan. Kotoa opitun linjan mukaisesti niitä ei ole ihan elämän pikkukipuihin syöty, mutta nyt tuo raja ylittyi kirkkaasti.
Uskoisin, että tuo kohtaus liittyy saatuun H1N1-piikkiin. Jalat tuntuvat tänään enää vain kevyesti jäykiltä ja kipu on poissa, mutta en kyllä uskalla lenkille lähteä. Tuota olotilaa en halua kokea enää koskaan.
Muuten uskon, että oma linjani harjoittelun saralla on löytynyt. Fiksummat kaverit ovat saaneet muutettua meikäläisen ajatusmaailmaa jonkin verran. Taidan jatkossakin jättää tähänastisen elämäni määrämiehenä muille ja keskittyä jumin hankkimisen sijaan juoksuominaisuuksien ylläpitämiseen ja kehittämiseen läpi talven. Tuskin tuota kympin aikaa tullaan kysymään, kun on aika muotoilla kevään ja kesän tuloslistat, mutta ei siellä tähänkään mennessä ole reenimääriä tai hiihtokilometrejä kyselty.
12.12.2009
6.12.2009
Leirikauden avaus
Ensimmäinen leiri on nyt takana ja takki on tyhjä. Perjantaista sunnuntaihin kestänyt Kolin leiri oli monipuolinen ja tiivis paketti taitoa ja fysiikkaa sekä aina niin mukavaa yhdessäoloa. Tänä vuonna lumettomuus tarjosi mahdollisuuden suunnistusharjoituksiin ja tämä sauma hyödynnettiin tehokkaasti. Niin jalat kuin pääkin vaativat nyt hetken levon, mutta oli se sen arvoista.
Reenien puolesta ohjelmassa oli perjantaina yösuunnistus Mörkoahossa, lauantaina Kolin mäkivedot, yösuunnistusta sprinttiviestin sekä yhteislähtöharjoituksen muodossa ja sunnuntaina huuhdeltiin jo muodostuneita happoja pitkällä suunnistuksella Kirkkokalliolla. Välissä oli tottakai asiaankuuluvia palavereja sekä pöytätreenejä taidon kehittämiseen.
Kuva: Varmaankin Pipo, Haaskan arkistoista
Lamppu päässä tuli sitten sakattua vähän enemmän. Sprinttiviestin yhdellä lenkillä ei rastit löytäneet valokeilaani, ei sitten millään ja yhteislähtöyön kannalta on hivenen huono lähtökohta koukata ykköstä, mutta sainpahan sitten juoksennella rauhassa. Avainsana oli taas itseluottamus ja kun se löytyi ei ollut suurempia ongelmia. Pikkukoukkujenkin jälkeen uskalsin jatkaa päättäväisesti. Sunnuntaina varmistettiinkin sitten joukon jälkipäätä Kirkkokalliolla. Komeata seutua tuo maaottelumaasto!
Nuo leirit ovat sitä aikaa, kun amatöörilajin keskivertokaveri saa hetken aikaa maistaa ammattimaista oleskelua ja elämää. Asiat on hoidettu puolestasi ja itse voi vain keskittyä urheiluun ja palautumiseen. Seuraavaa leiriä odotellessa!
Reenien puolesta ohjelmassa oli perjantaina yösuunnistus Mörkoahossa, lauantaina Kolin mäkivedot, yösuunnistusta sprinttiviestin sekä yhteislähtöharjoituksen muodossa ja sunnuntaina huuhdeltiin jo muodostuneita happoja pitkällä suunnistuksella Kirkkokalliolla. Välissä oli tottakai asiaankuuluvia palavereja sekä pöytätreenejä taidon kehittämiseen.
Mäkivedoissa Haaska pisti ennätykset uusiksi. Itse en tätä tosin päässyt todistamaan, sillä hetkeä aikaisemmin oli oma konepeltini noussut pystyyn enkä juurikaan nähnyt sen takaa eteeni. Lupaa ei ollut vetää ristille asti, mutta siellä oltiin silti.
Kuva: Varmaankin Pipo, Haaskan arkistoista
Lamppu päässä tuli sitten sakattua vähän enemmän. Sprinttiviestin yhdellä lenkillä ei rastit löytäneet valokeilaani, ei sitten millään ja yhteislähtöyön kannalta on hivenen huono lähtökohta koukata ykköstä, mutta sainpahan sitten juoksennella rauhassa. Avainsana oli taas itseluottamus ja kun se löytyi ei ollut suurempia ongelmia. Pikkukoukkujenkin jälkeen uskalsin jatkaa päättäväisesti. Sunnuntaina varmistettiinkin sitten joukon jälkipäätä Kirkkokalliolla. Komeata seutua tuo maaottelumaasto!
Nuo leirit ovat sitä aikaa, kun amatöörilajin keskivertokaveri saa hetken aikaa maistaa ammattimaista oleskelua ja elämää. Asiat on hoidettu puolestasi ja itse voi vain keskittyä urheiluun ja palautumiseen. Seuraavaa leiriä odotellessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)