Perusreenit on nyt katkaistu viikon harjoitusleirillä Portugalissa. Nuoret mielet intoa puhkuen tahkottiin KR:n porukalla ensin tiistaista perjantaihin Arraioloksen kylän lähiympäristössä ja lauantaina siirryimme Figueira da Foziin, jossa leirin toinen osa rakentui Portugal O' Meetingin kisojen ympärille.
Omalta osaltani leiri oli viimevuotista reissua positiivisempi. Leirin alla oli flunssaa ilmassa ja keuhkoissakin, mutta sopivasti lepäilemällä sain lenssun pois ja kaupan päälle aika hyväkuntoiset ja palautuneet lihakset reissuun. Vaikka leirillä tuli suunnistettua runsaasti kovilla tehoilla, ei viimevuotista jalkojen jumituneisuusastetta saavutettu ja kulku oli kohtuullista loppuun asti. Viime keväänä kuntokäyrä saattoi olla jo lievässä alamäessä näihin aikoihin, mutta nyt sitä ongelmaa ei ole havaittavissa. Täytyy säilyttää käyrä nosteessa ja lepäillä pari päivää.
Taidon näkökulmasta talven aikana tehdyt kuivareenit olivat oivia madaltamaan sitä jyrkkää pudotusta, mikä yleensä on tullut vastaan siirryttäessä tositoimiin kartan kanssa. Suunnistus oli koko ajan paremmin hallussa kuin viime vuonna, ehkäpä sitä kehitystä on tapahtunut tälläkin saralla. Kehitystä tapahtui ainakin kompassityöskentelyssä ja yöreeneissä tekeminen on aikasempaa varmempaa. Keskimatkallekin tuntuu löytyneen tarpeeksi agressiivinen ja kyseiselle matkalle sopiva tyyli, jonka avulla pystyn tekemään perusvarmoja suorituksia, vaikkei niillä vielä kuuhun mennä.
Miinussarakkeessa on taas tuo Norttongin eli Normaalimatkan suoritus. Tällä Klassisella matkalla en ole pystynyt tekemään yhtään asiallista suoritusta pariin vuoteen, se on kylmä fakta. Tälläkin kertaa kolasin lumet katolta kisan alkupuolella, heti kakkosrastilla. Vitosen koukun jälkeen vetelin kyllä loppuun asti minkä pääsin ja loppupuolella sain taas suunnistuksen uomiinsa. Kisasta tuli hyvä harjoite, mutta ei sen noin pitäisi mennä.
Syitä miettiessä tulee mieleen useampia pointteja. Ensinnäkin olen mielestäni huono sopeutumaan muutoksiin. Tuo 1:15000-mittakaava tuo paljon hankaluuksia äkkiseltään. Etäisyyden taju häviää aivan kokonaan. Tämä ongelma on helppo ratkaista suunnistamalla ennen tärkeämpiä koitoksia vanhalla kunnon viistoistatonnisella.
Muut ongelmat löytynevät pään sisältä. Ehkäpä sorrun vieläkin yliyrittämiseen ja yritän edetä liian agressiivisesti. Yksinkertaisesti puuttuu se malli, kuinka pitkän matkan kisa tulisi juosta ja sitä kautta itseluottamus omaan tekemiseen. Yksi onnistumisen elämys ratkaisisi varmasti tämänkin lukon.
Haluan juosta pitkää matkaa hyvin ja alkukevään kisoista FinnSpring on tärkeä etappi tällä tiellä. Pitkään matkaa on siis hivenen analysoitava sekä tehdä harjoitteita sitä silmällä pitäen. Uskon, että pystyn petraamaan suorituksiani ja viimeaikaisia suorituksia katsoessa on ainakin paljon parantamispotentiaalia.
