22.11.2009

PB

En malttanut, en sitten yhtään. Tai no vähäsen, että tuli juostua varmaan elämäni ensimmäinen nousujohteinen testijuoksu, jossa lopussa oli oikeasti varaa kiristää. Paukusta lähtien juoksentelin toisena ja ensimmäisen kierroksen jälkeen otin piikin. Tottakai samantien piti alkaa jätättämään. No lähtötaso on mitattu ja tänä syksynä se on 10 km:lla 34.08, josta lähdetään napsimaan kevättä kohden sekunteja pois. Viime joulukuussa juoksin Mikkelissä 34.44, jota pidän kovempana suorituksena reitin profiilin ja silloin vallinneet keliolosuhteet huomioiden. Eipä noita kympin testijuoksuja muuten ole tullut juostua viime vuosina.

Tänään sitten pitkällä lenkillä makseltiin eilistä kulkua takaisin. Jalat oli väsyneet ja välillä jopa tuntui vaikealta pysyä poikien perässä, kun juoksenneltiin kartat kourassa pitkin Jaamankangasta. Kovinkaan suurta urheilujuhlan tuntua ei ollut aistittavissa ampumahiihdon mc-katsastuksissa ampumahiihtostadionilla. Taidettiin tuplata katsojamäärät, kun hetken aikaa pällisteltiin kilpailukeskuksessa. Ladulta eksyminenkin oli tehty lähes mahdottomaksi, sillä latu oli merkitty lumella muuten sulaan maastoon. Ei se hääviä ole harrastaa talviurheilulajeja näissä olosuhteissa, mutta suunnistajalle olosuhteet oli aika hyvät.

20.11.2009

Ei mulla mitään

Tilanne on nyt sellainen, että alkava viikonloppu on SM-pitkän ja SM-keskimatkan välisen viikonlopun jälkeen ensimmäinen, jonka vietän Joensuussa tänä syksynä. Tätä on muuten odotettu pitkään eikä ohjelmassa ole mitään kovinkaan erikoista.

Aamulla on suoritettu päivän harjoite voiman muodossa. Loppupäivän ajattelin ottaa rennosti. Jos sitä jotain ruokaa laittaisi ja nauttisi muuten tekemättömyyden ihanaisesta olotilasta. Illalla ajattelin suorittaa vierailun Niinivaaran suuntaan.

Huomenna olisi elämäni sauma voittaa SP jonkin sortin juoksutapahtumassa, sen verran huonossa kunnossa mies on. Aion kuitenkin pitää vielä kynttilää vakan alla ja vedellä testijuoksun asteen verran rauhallisemmin. Turha tässä on alkaa keulimaan, keväällä ollaan kuitenkin palattu normaaliin käytäntöön, jossa Finckestä ei näy kuin kantapäät.

Illalle onkin sitten budjetoitu tuparit Lehmoon. Pikku lenkin jos vääntäisi ja saunomaan vielä pääsisi, alkaisi lauantai olemaan siinä. Kaikki siitä eteenpäin on pelkästään plussaa. Hyvillä mielin voi iltasella vääntäytyä nukkumaan ilman minkäänluokan herätyskelloa.

Sunnuntain ainut ohjelmanumero on pitkä lenkki, joka tultaneen suorittamaan suuremmassa lössissä. Ehkäpä avantovisiittiä voisi ajatella siihen päälle. Iltapäivästä on kai sitten suunnattava katseet jo alkavaan kouluviikkoon ja mahdollisesti tehdä jonkinasteisia kirjallisia tehtäviä.

16.11.2009

Uuteen nousuun

Pari viikkoa on nyt tullut harrasteltua itsetutkintaa, lähinnä siis urheilu-minäni kautta. Kuinka sitä nyt uuteen lentoon lähtisi?

Ensimmäinen kysymys on tottakai, että kannattaisiko heittää pyyhe kehään. Tähän kysymykseen sain vastauksen hyvinkin nopeasti. Aarohan sen taisi jollain lenkillä todeta: "et sie muutakaan osaan." Johon taisin vastata jotenkin näin: "niinhän se on."

Seuraava asia on varmaankin miettiä, miten edellinen kausi meni ja mitä siitä voi oppia. Ensimmäisenä mieleen nousee pelkästään negatiivisia asioita, mutta syvemmältä asioita pengottuani kävi ilmi, että on muuten paras pääsarjakauteni juuri päättynyt. Pitkää lukuunottamatta paransin alltime SM-kisasijoituksiani ja rankisijakin näyttää kivunneen uusille kymmenille, kirsikkana kakun päällä vielä tuo SM-keskarin huippujuoksu.

Uskallan esittää rohkean väitteen, että taidollisesti on menty eteenpäin. Kulkupuolella ei mitään kuuhun vievää tavaraa ole nähty sitten kevään montun, ainakin siltä on tuntunut. Työn alla on vielä kisa-analyysit, mutta ehkäpä ne selventävät tilannetta, kunhan valmistuvat. Tällä saralla onneksi työtä riittää tulevillekin vuosille.

Fyysisellä puolella onkin sitten paljon opittavaa kategoriassa: EI NÄIN!
1. Monttu on vältettävä. On kuunneltava paremmin itseään ja ymmärrettävä levätä. Lisäksi ihan turha on marras-joulukuussa riehua itsensä pellolle kevään kisoista. Pitemmällä tähtäimellä on henkisesti helpompi vetää lonkkaa päivä tai pari, vaikka mieli lenkille tekisi, kuin olla koko kevät sivussa happeningeista.

2. Liiallinen maastossa harjoittelu ei sovi missään nimessä näille koiville. Espoon huippuliigassa jalat ei toiminu ei sitten yhtään. Reenaaminen oli aloitettu ihan liian suurilla maastoväännöillä. Jalat oli voimattomat ja otti päähän juosta pöheikön puolella. Onneksi viisaammat ihmiset osasivat neuvoa miten tämäkin probleema selätettiin.

3. Kunnon ajoittaminen on jo useamman vuoden osunut pitkälle lokakuun puolelle. Tänä vuonna se toki oli ymmärrettävää, mutta ensi vuonna haluan olla tikissä jo pitkällä matkalla enkä Halikkoviestissä.

Fyysisesti hyvä veto oli tehdä tuossa syksyllä ns. blokkiviikko hieman räätälöitynä omiin lähtökohtiini nähden. Ajoitus ei ollut ihan passeli, sillä pitkälle ei ollut kulku päällä, mutta loppua syksyä ajatellen se teki kutaa.

Reenisapluuna alkaa olla selvillä ja leiritykset myös. Reenaamisen lisäksi ajattelin parantaa suurta kokonaisuutta keskittymällä myös ravintoon ja riittävään uneen. Katsellaan mitä sitä saadaan ensi kesäksi aikaan, Jukolassa nyt ainakin yritän tunkea itseni kolmosjoukkueen lyhyille osuuksille.

Kiitokset vielä kerran sille lukuisalle joukolle ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet myötävaikuttamassa meikäläisen urheiluponnistuksiin.