Ei mulla mitään

Tilanne on nyt sellainen, että alkava viikonloppu on SM-pitkän ja SM-keskimatkan välisen viikonlopun jälkeen ensimmäinen, jonka vietän Joensuussa tänä syksynä. Tätä on muuten odotettu pitkään eikä ohjelmassa ole mitään kovinkaan erikoista.

Aamulla on suoritettu päivän harjoite voiman muodossa. Loppupäivän ajattelin ottaa rennosti. Jos sitä jotain ruokaa laittaisi ja nauttisi muuten tekemättömyyden ihanaisesta olotilasta. Illalla ajattelin suorittaa vierailun Niinivaaran suuntaan.

Huomenna olisi elämäni sauma voittaa SP jonkin sortin juoksutapahtumassa, sen verran huonossa kunnossa mies on. Aion kuitenkin pitää vielä kynttilää vakan alla ja vedellä testijuoksun asteen verran rauhallisemmin. Turha tässä on alkaa keulimaan, keväällä ollaan kuitenkin palattu normaaliin käytäntöön, jossa Finckestä ei näy kuin kantapäät.

Illalle onkin sitten budjetoitu tuparit Lehmoon. Pikku lenkin jos vääntäisi ja saunomaan vielä pääsisi, alkaisi lauantai olemaan siinä. Kaikki siitä eteenpäin on pelkästään plussaa. Hyvillä mielin voi iltasella vääntäytyä nukkumaan ilman minkäänluokan herätyskelloa.

Sunnuntain ainut ohjelmanumero on pitkä lenkki, joka tultaneen suorittamaan suuremmassa lössissä. Ehkäpä avantovisiittiä voisi ajatella siihen päälle. Iltapäivästä on kai sitten suunnattava katseet jo alkavaan kouluviikkoon ja mahdollisesti tehdä jonkinasteisia kirjallisia tehtäviä.