Kevät loppuhuipennusta vaille valmis

Aikamoinen kevät alkaa olla paketissa viimeistä huipennusta lukuunottamatta. Henkilökohtaisella puolella on tullut iso loikkaus eteenpäin. Sellainen, jota en uskaltanut edes odottaa. Kevään kisoissa huonoin sijoitus taitaa olla 16, vaikka en oikeastaan ole muuta juossut kuin katsastuksia, hippiliigoja sekä SM-kisoja. Nälkä kasvaa syödessä, mutta silti tuntuu ettei kaikkea tältä kaudelta ole vielä nähty. Koko toukokuu oli vaikeaa aikaa siitepölyjen ja Tiomilasta mukaan kolatun poskiontelon tulehduksen takia. Viikoilla ei oikein saanut kunnon harjoituksia aikaan ja viikonloput kisattiin. Kuntokäyrä tuntui olevan koko ajan alaspäin. Positiivista on kuitenkin ollut se, että lippu on löytynyt, vaikka fyysisesti on ollut vaikeaa.

Niin joo, tulihan se Tiomilakin voitettua. Oma juoksu ei kuuhun vienyt, mutta eipä tarvettaollutkaan sen verran kovaa kaveria oli meikäläisen jälkeen ja tiesin sen osuudelle lähtiessäni. Omalta osaltani en välttämättä ihan tajunnut, mitä tuli tehtyä, kun voitto napsahti laariin ensiyrittämällä, mutta vanhempien konkareiden reaktiot antoivat jotain osviittaa. "Don't you think that this is so easy," Olivatkin Ison-T:n sanat meikäläiselle kisan jälkeen. Fiilikset olivat ehdottomasti kisan jälkeen urheilu-urani hienoimmat, sitä ei ole kiistäminen.

Parin viime viikon aikana kuntokäyrä on taas käännetty oikeaan suuntaan ja allergiatkin ovat helpottaneet. Se on hyvä homma, sillä Jukolassa odottaa ehkäpä kovin paikka tähän asti. Viikonlopun leirillä sai käsityksen mitä on tulossa ja mitä maasto vaatii onnistumisen eteen. Lähdetään taistelemaan kynsin ja hampain paikasta auringossa.