En malttanut, en sitten yhtään. Tai no vähäsen, että tuli juostua varmaan elämäni ensimmäinen nousujohteinen testijuoksu, jossa lopussa oli oikeasti varaa kiristää. Paukusta lähtien juoksentelin toisena ja ensimmäisen kierroksen jälkeen otin piikin. Tottakai samantien piti alkaa jätättämään. No lähtötaso on mitattu ja tänä syksynä se on 10 km:lla 34.08, josta lähdetään napsimaan kevättä kohden sekunteja pois. Viime joulukuussa juoksin Mikkelissä 34.44, jota pidän kovempana suorituksena reitin profiilin ja silloin vallinneet keliolosuhteet huomioiden. Eipä noita kympin testijuoksuja muuten ole tullut juostua viime vuosina.
Tänään sitten pitkällä lenkillä makseltiin eilistä kulkua takaisin. Jalat oli väsyneet ja välillä jopa tuntui vaikealta pysyä poikien perässä, kun juoksenneltiin kartat kourassa pitkin Jaamankangasta. Kovinkaan suurta urheilujuhlan tuntua ei ollut aistittavissa ampumahiihdon mc-katsastuksissa ampumahiihtostadionilla. Taidettiin tuplata katsojamäärät, kun hetken aikaa pällisteltiin kilpailukeskuksessa. Ladulta eksyminenkin oli tehty lähes mahdottomaksi, sillä latu oli merkitty lumella muuten sulaan maastoon. Ei se hääviä ole harrastaa talviurheilulajeja näissä olosuhteissa, mutta suunnistajalle olosuhteet oli aika hyvät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Laitas jotain uutta eetteriin, alkaa vituttaa toi sun aikas ku ite pääsee hädin tuskin alle nelosta. =)
VastaaPoista