Edessä ura kansallisen tason viestimiehenä

Eipä taida meikäläisestä olla muuhun. Euromeeting oikeastaan jatkui samalla sävelellä, millä WUOC päättyi. En osaa suunnistaa. Viesteissä sentään koko porukan potin kuseminen painaa vaakakupissa sen verran, että juoksen edes kohtuullisesti.

Keskarille oli löyty 27 rastia 5 km:lle, eli keskimääräinen väli oli alle 200m. Jotenkin aavistelin jo tässä vaiheessa ettei kisassa vauhtia pääse pitämään, vaan pystyyn pistetään rastinottotalkoot. Yrittänyttä ei laiteta, joten lähdin avoimin mielin kisaan. Ennen rastia numero 16 olin leiponut yhden minuutin koukun mutta pyyhettä en ollut vielä heittänyt kehään. Tuokin väli tuli toteutettua hyvin ja rastipistekin oli jo hallussa (seisoin kumpareen päällä), mutta lipun löytämiseen pistekumpareen laidalta menikin sitten kaksi minuuttia ja samalla reissulla hävisi motivaatio. Oli aika avuton fiilis, kun tietää että on oikeassa paikassa mutta lippu ei vaan löydy. Kolmannen vauhdinhakureissun jälkeen se oranssikangas paistoikin sitten sieltä heinien keskeltä. Lopussa suunnistin vielä yhden rastin yli sitä seuraavalle, mutta tuo virhe ei siinä suunnistuspettyneisyydessä paljoakaan jaksanut harmittaa.

Viestin avaus olikin taas ihan asiallinen juoksu. Loppulenkillä tosin olin jo yksin karussa toisena, kunnes toiseksi viimeisen rastin tuntumaan otin minuutin koukun, jonka seurauksena muut pääsivät taas kantaan ja ero Boströmiin kasvoi lähes 2 minuuttiin.

Pitkälle matkan tiesin sopivan itselleni paremmin kuin keskimatkan ja ajattelin, että se voisi kaikin puolin olla mulle passeli. No hyvä kisahan siitä tuli, siis kolmatta rastia lukuunottamatta, jossa ylimääräistä aikaa kuluikin sitten pulska kasi. Lopulta löysin rastin päättömän kolojen ja notkojen tutkimisen jälkeen ihan uudella tekniikalla: vertasin karttaa ja maastoa toisiinsa ja etenin näiden yhteneväisyyksiä tarkkaillen keskelle rastiympyrää, josta löysinkin tuon oranssivalkean kankaan sekä leimasinyksikön.

Ei kai auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni kesken kaiken tämän itsesäälissä rypemisen ja suunnattava katse eteenpäin. Tuonkin kahdeksan minuutin virheen vahingot olisi helposti voinut kutistaa kahteen minuutin, jos olisi osannut heti toimia rationaalisesti hätääntymisen sijasta. Onhan syksyä vielä jäljellä Kymen Rastiviestin verran.