Pöljän päivä

Ei olisi ukko uskonut vielä viikko sitten tiistain kuntorasteilla, minkälaiseen lentoon sitä sprintissä pääsee. Meno oli silloin vielä todella tahmeata ja otin Leppäsen Jaakolta 7 minuuttia pataan. Keskiviikkonakaan ei vielä ollut hirveätä tikkiä havaittavissa, kun Pipon kanssa vietiin rastit taitoreeniin.

Torstaina lähdin lähinnä Lauran touhuja seurailemaan Oison tiistain spektaakkelimaiselle rinttiradalle varsinaisen tapahtuman jälkihöyryissä. Karsinnan hölkkäilin siskon kanssa ja yritin tarjota tietämystäni sprinttisuunnistuksesta ihan kuin mulla olisi jotain annettavaa sille. Huomasin nopeasti, että sykkeet pyöri normaalisektorilla ja päätinkin vetää finaaliosuuden VK:ta. Fiilis oli hyvä ja jalat toimi. Päätin, että olen sunnuntaina viivalla.

Lauantaina olikin sitten serkun yo-juhlat ja kohtuullinen siirtymä Kokkolaan. Piti siinä vielä käydä perille päästyä fiilistelemässä vanhaa kotitaloa. Jotenkin tuntui, että kaikki etäisyydet ja mittasuhteet ovat kutistuneet 15 vuodessa. Vielä pikku hölkät Jannen ja OPn kanssa iltakymmeneltä sekä spekulaatiot tulevasta.

Karsintaan oli mukava startata ensimmäisten joukossa. Taisi kaikkiin lohkoihin riittää ns. kovempi menijä ensimmäisille minuuteille eikä tarvinnut lähtöpaikalla ihan yksin olla. Itse suoritus oli aika hyvä, yksi väärä reitinvalinta kiireessä tuli tehtyä. Toisen tien alituksen jälkeen sain Fröjdöön selän näkyviin ja selän kiinni imeminen antoi selkeästi lisäpuhtia. Ekana miehenä maaliin ja toivo heräsi finaalipaikasta, vaikken varma voinut ollakaan.

Rane kävi jotain kuittaamassa, että kannattaa jatkossakin keskittyä lepoon sen verran rennon näköistä juoksu kuulema karsinnassa oli. Keuhkot olisivat vaatineet muutaman kovan sitten FinnSpringin, sen verran veri maistui suussa. Finaalipaikkahan sieltä napsahti ja tavoite oli täytetty.

Finaalissa jalat tuntuivat tuoreemmilta kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Tottakai sitä tuli aloitettua sen mikä jaloista lähti ja sippasin puoleen väliin. Muutama pikkukoukku tuli, lähinnä rutiinin puutteesta johtuen. Kympin killerin sentään klaarasin.

Ei se parempi sija finaalissakaan fysiikasta jäänyt kiinni, vaan suunnistustaidosta ja -tekniikasta, mutta ei auta kun harjoitella. Sija 22 on 8 sijaa paremmin kuin vuosi sitten ja taso oli kyllä tänä vuonna kovempi. Positiiviset fiilikset ovat olleet tämän viikon alun päällimäisinä ja eiköhän tästä taas uskalla alottaa harjottelemaan normaalisti pikkuhiljaa.