SM-sprintin jälkeen on on tullut tehtyä kolme erilaista viikonloppukeikkaa, jotka tosin jotenkin päättyivät tavalla tai toisella Mikkeliin. Perjantaina, viikonloppu ennen Jukoa, suunnattiin Antin kanssa autolla kohti Ruokolahtea, josta oltiin Juutilaisen Anssin ystävällisellä avustuksella saatu karttoja viime vuosien Eukkorasti-maastoista. Vaikka lämpömittari näytti 5 astetta ja vettä satoi, noissa maastoissa oli ilo reenata! Täytynee löydä Fin5 ensi vuoden kilpailukalenteriin. Haastavuutta tulee löytymään niin fyysisesti kuin taidollisestikin.
Lopussa gps-käyrä ei ole ihan kohdillaan. Kartta Sk Vuoksen sivuilta.
Lauantai ja sunnuntai vieteltiin sitten Mikkelissä. Itse olin lauantaina sen verran hapoilla edeltäneestä kahden reenin päivästä, etten kyennyt yhtään mihinkään. Nurmonen tottakai valmistautui tulevaan rastijuhlaan tutustumalla Jukon mallimaastoihin. Sunnuntaina itsekin kykenin jo pitkälle pk-suunnistukselle, kun karttalaatikosta sattui löytymään pari SM-pitkän matkan karttaa ratoineen Suurlahdesta. Naisten radan könysin läpi niin hiljaa kuin vain mies kykenee.
Jukossa olin lupautunut juoksemaan Katajan hiihtäjien kanssa ja vielä pitkän yön. Epäilytti hieman lähteä matkaan, kun ei ole tullut noin pitkiä kisoja tänä vuonna vedettyä ja kunto oli vielä suuren luokan arvoitus. Läpipääsykään ei ollut itsestäänselvyys. Ajattelin, lähteä taipaleelle ilman suurempia verryttelyjä, mutta Variksen pojat lensivät hyvin kaksi ensimmäistä osuutta, että pakkohan sitä oli vähän hölkkäillä.
Reissu meni odotuksiin nähden hyvin. Suunnistus pysyi yhtä koukkua lukuunottamatta aika hyvin lapasessa. Alkuosa meni Laitisen Petterin selkää seuraillen ja toisen kerran Laurikkalan ampumaradalta lähtiessä suunnistelin aikalailla omatoimisesti. Loppumatkalla satuin näkemään Lauran, joka suunnisti Haukivuoren Kisailijoiden 2-joukkueen toista osuutta. Ihan mukava hetki sekin ja taisinpa sitä jotain huudellakin. Käkeen tuli reilusti, joka oli aikalailla odotettua. Oli kuitenkin hieno juosta Jukolaa niin ettei niskassa ole minkään luokan menestyspaineita, chillailla letkoissa vaan ja eipä nuo tuttuja paikkoja olleet viimeistä kolmea rastia lukuunottamatta Loppuyön sai sitten jännittää KR:n joukkueiden menoa.
Naamasta voi päätellä ettei ollut ihan kevyin reissu. kuva: antin.net
Juhannus kai pitää oikeaoppisesti viettää mökillä ja vieläpä Järvi-Suomessa. Puumalassa ollessa tuli harrastettua perinteisten juhannusmenojen lisäksi muutamaan otteeseen suunnistustakin. Aattona valloittettiin Myllärisen Antin kanssa Haukkovuorta ja juhannuspäivänä saatiin Ollikin mukaan Puumala-Jukolan laduille.
Reenien suhteen viime viikko oli ensimmäinen yli kymmenen tunnin viikko miesmuistiin. Jalat olivat vähän ymmällään suuresta juoksumäärästä äkkiseltään, mutta nekin alkaa pikkuhiljaa tottua reenaamiseen. Muutaman hyvän reeniviikon tähän saumaan saa ahdettua ja pitää toivoa että se kantaa Fin5:lla, oli sarja sitten E tai A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti