Siljarastien hylsy ja FinnSpringin keskeytys, siinä on kevään saldo. Se, että emitti sippasi Siljarasteilla ja viime viikonloppuna tautia oli liikkeellä, ei poista sitä tosiasiaa ettei tässä fyysisesti olla lähelläkään omaa tasoa. Juokseminen ei tunnu hyvälle eikä normaalille. Ei tässä enää auta kuin todeta, että se oli tämän kevään osalta siinä.
Eipä sitä syyllistä tarvitse kovinkaan kaukaa hakea. Jos vielä jaksan kävellä pari metriä peilille asti, sieltä se takaisinpäin vilkuilee. Jälkeenpäin viisastelu ei paljoa auta, mutta pitää oppia tulevaisuutta varten. Ensi keväänä on turhaa kaivaa samaa monttua.
Seuraavien viikkojen projekti on minimoida liikunnanmäärä sille tasolle, jolla vielä mielenterveys säilyy. Juoksen seuraavan kerran kovaa, kun se hyvältä tuntuu, siihen asti teen kaikkea muuta. Tänään oli oikeestaan aika hauska päivä ennakko-odotuksiin verrattuna. Taidan lopettaa kokonaan, jos huomenna on vielä yhtä hauskaa ilman urheilua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Leuka rintaan ja katse stereopohjiin. Lääkkeeksi tarjoaisin kartantekoa. Aerobista liikuntaa: pyöräilet kerran päivässä Noljakkaan, tetsailet siellä pari tuntia. Toistoja parin-kolmen viikon ajan, ja olet päivittänyt sen v**un p*skan sprinttikartan raakileen sekä valmis aloittamaan juoksemisen.
VastaaPoistaSuunnitelmissa on kartanteko, tosin totesin sun pohjat toivottomiksi ja aattelin siirtyä Niinivaaran rinttikartan kimppuun. Tuskin sekään lappu koskaan valmistuu
VastaaPoista