Kevättyöt

Kotimainen kilpailukausi tuli avattua leireilyn lomassa ja heti tuli kippoa äidille vietäväksi. Aika tasaista työtä saatiin tehtyä, kun KR:n kakkonen kulki koko viestin ajan kärkikolmikossa vaihdoissa. Tölkkö-aloitus toimi taas ja Nurmonen oli jälleen kerran kaiken sen hehkutuksen arvoinen. Eipä siis tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että pääsin yksin keulassa kolmannelle osuudelle.

Taktiikkana oli pysyä viivalla ja jos takaa-ajajat saavat kiinni hoitaa homma niin, että ankkurille jää mahdollisuudet taistella voitosta. En elätellyt kovinkaan suuria haaveita soolojuoksusta, sen verran realisti täytyy olla. Alussa kyllä sen verran jännitti niin ettei homma meinanut lapasessa pysyä. Sain kuitenkin tsempattua ja ei varsinaisia koukkuja tullut vedettyä, mutta ei se meno suoraan oppikirjastakaan ollut. Jälkikäteen täytyy olla vähän pettynyt, että Matsu ja Huikka nappasivat kiinni jo yleisörastin tienoilla.

Yleisörastin jälkeen siirryttiin passiiviseen rooliin. Annoin Jannen ja Matsun tehdä työt ja tarkkailin lähinnä, josko välistä pitäisi oma lippu poimia. Radiorastin jälkeen arvasin hajontaa olevan tarjolla ja varmistelin aika paljon rastille tullessa sillä seurauksella, että pojat pääsivät vähän liikaa eteen. Yritin juosta vähän lamppuja kiinni ja tultiinkin oikealle. Ymmärsin aika nopeasti ettei Janne ole menossa samalle lipulle. Otin homman omiin lapasiin ja varovaisesti etenin omaani kohden. Matsukin sieltä jostain kömpi samalle hajonnalle. Loppusuoralla taisikin sitten Matsulla kramppailla, ainakin siitä tuskaisesta karjunnasta päätellen.

1.09 oli ehkä vähän liikaa, puoleen minuuttiin se ero olisi pitänyt saada. EVO. Tuskin silläkään Oskua olisi nitistetty. On se kova. Säkylän keikka oli aika positiivinen reissu kokonnaisuudessaan. Saatoinpa jopa oppia jotain tai sitten en.