Kevään ekat suunnistelut vuodesta toiseen toistaa samaa kaavaa. Ekassa reenissä sitä ollaan niin täpinöissä, että tulee vain kirmailtua ilman suurempia suunnitelmia kartalta välillä pudoten ja muutenkin pummailten. Jossain vaiheessa leiriä itseluottamuksella ei ole rajoja, kunnes seuraavassa reenissä tiputaan maan pinnalle tai sen alle. Samaa kiertokulkua tämänkin kevään ensimmäinen suunnistusleiritys noudatti.
Evorassa leireilyn välissä tuli nyt ensimmäistä kertaa virallisesti esiinnyttyä KR:n paidassa. Portugal O-Meetingin ensimmäinen osakilpailu oli aikas hyvä debyytti. Pari huonoa väliä sattui matkalle ja piti ottaa välikuolemat, kun alkuvauhti oli liian kovaa ja reidet oli jökissä ennen lähtöä. Pari lippua ennen yleisörastia Skarholt otti 2 minsaa kiinni. Enpä muista, milloin olisi tehnyt noin tiukkaa kestää oman ikäluokan kaverin perässä.
WRE-kisaan lähdin aika kovalla latauksella ja se tulikin purettua jo ensimmäiselle lipulle lähemmäs 10 minuutin koukun muodossa. Samaistin väärään notkoon, vaikka hälytyskellot varoittivat siitä mahdollisuudesta. Seudulla, jossa luulin rastin olevan, meni sitten pakka aivan sekaisin, kun lippua ei vaan löytynyt. Ja kun puuttuu malli, jolla selvittää tuollainen koukku, niin siinähän sitä kievuttiin kunnes omalta seiskalta sain itseni kiinni. Nelonen siinä tuli vielä löydettyä ennen sitä ykköstä, kun lähtökulma jäi tarkistamatta siinä kiiressä. Kisaaminen vaihtui nopeasti PK-lenkiksi, kun ajattelin vielä säästellä seuraavalle päivälle. Yksi suunnistuksellinen katastrofi kauteen on aina mahtunut ja toivottavasti se tuli nyt tehtyä. Karttaa en kyllä kehtaa esille laittaa.
Viimeinen kisa oli ehkä suunnistuksellisesti sitä omaa tasoani. Puoleen väliin meni hyvin, mutta ekan 15 sekunnin koukun jälkeen suunnistus jäi vähän jalkoihin ja siitä seurasi muutama pikkukoukku lisää. Meno oli kuitenkin aika dieseliä ja tarpeeksi räväkästi en liikahtanut.
Ihan samalla vauhtiskaalauksella ei vielä mennä kuin Hubmann.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti