Långanatten

Kuva: Jukka Inkeri

Toinen rasti tuli ruutuun, enää en ole yksinkertainen. Tämä voitto tuntuu henkilökohtaisesti jopa paremmalta kuin ensimmäinen. Tällä kertaa tuntuu siltä, että olen sen todella ansainnut. Kohdallani ei kuitenkaan voida puhua mistään pitkän yön sankaritarinasta, vaan siitä, että pystyin hoitamaan tonttini niinkuin se minulle oli osoitettu. Koko joukkue juoksi käsikirjoituksen mukaan.Tänä vuonna venymisiä ei tarvittu, sen verta hyvin kaikki tiesivät, mitä meiltä vaaditaan voittoon ja tekivät juurikin sen.

Pipo varoitteli jo hyvissä ajoin mahdollisesta pitkästä yöstä ja olin myös ilmoittanut halukkuuteni samaiselle pätkälle. Tein muutamia harjoituksia silmällä pitäen långaa, joista ehdottomasti hienoin ja tärkein oli Hannun kanssa tehty 12km:n pitkän yön simulaatio Paradisetissa Siljarastien peruunnuttua. Silloin pystyin turvaamaan noin 5 km Hannun tarjoamaa kahden minuutin etumatkaa, kunnes siirryin siihen rooliin letkassa, joka oletettavasti odotti myös 10Milassa.

Pientä epävarmuutta valmistautumiseen tuli pääsiäsviikolla, kun poskiontelot tuppasivat olemaan suhteellisen täynnä ylimääräistä limaa. Pikainen reagointi ja pitkän matkan passaaminen onneksi auttoivat. Silti Siljarasteilla piti käydä tekemässä isot koukut huonon itseluottamuksen siivittämänä. Kuitenkin pysyin lopun Vallun vauhdissa mukana ja tuokin henkinen tumma pilvi väistyi Tiomilan päältä.

Taktisesti oli selvää, että jos olemme pitkän yön jälkeen mukana kärkitaisteluissa, olemme vahvoilla viimevuotisen voiton uusimisessa. Oma roolini oli siis tulla kärkiletkan mukana pois. Hannun kanssa käytiin muutama keskustelu, joiden pohjalta todettiin yhteen ääneen, että varmin tapa päästä kärkiletkaan on lähteä kärjessä ja pysyä viivalla.

Olo oli koko lauantain luottavainen. Viime vuoden Milasta oli hyvä ammentaa energiaa ja olin varma, että omat eväät riittävät tavoitteeni saavuttamiseen. Vaiherikkaan kolmannen osuuden jälkeen Hannu tarjoili minulle 10 sekunnin etupeesioption, jonka realisoin jo ykkösvälillä tarkkailuasemaksi. Ykkösellä kasassa olivatkin sitten jo KR, Halden, KOK ja Göteborg sekä muutama muu. Kenelläkään ei suuremmin ollut haluja ratkaista kisaa pitkällä kakkosvälillä, joten lähdimme taipaleella harmoniassa.

Radan alkuosuus aina radiorastille mentiin käytännössä niin, että selvillä pätkillä KOKin Djurhuus ja minä olimme vauhtia pitämässä ja suunnistuspätkillä IFK:n Martner ja Haldenin Pedersen tekivät hommia. Harrastin metsän puolella passiivista suunnistamista, mutta etenkin pari kertaa väliaikarastin jälkeen olin myös vetohommissa hyvän itseluottamuksen saattelemana.

Pitkällä välillä etelään kohti radiorastia letkaamme liittyi ns. kakkosletka, josta Lidingön Myhren siirtyi vetovastuuseen Martnerin rinnalle. Tällä välillä näin myös Terän paidan edessäni polulla, mutta onneksi pienen spurtin jälkeen pystyin toteamaan, että ei se ainakaan Jani ole. Radiorastilta lähtiessä vastaan tuli Boströmin letka, joka ajoikin meidät kiinni pari väliä ensikohtaamisen jälkeen.

Boströmin liityttyä karkeloihin totesin, että minulla on kolme asiaa, joihin keskittyä: 1. Pysy kartalla 2. Asemoi itsesi niin, että näet mitä aktiiviset Boström, Myhren ja Martner tekevät 3. Tarkkaile ympäristöä sen verran, ettei kukaan pääse kuittaamaan letkaa. Letkan kokoonpano enteili sitä, että isoiksi pyssyiksi laskemani Kratov, Huovila ja Lakanen olivat vielä takaa-ajoasemissa.

Eipä ollut paljoa nackan koputtamista Boströmin työskentelyssä, kaveri veti sen verran kovaa ja korkealta. Lopun juoksupätkillä otin sitten asemat letkan kärkipäästä, kun jalat tuntuivat vielä suhteellisen tuoreilta. Varoitusrastin 5s:n koukku heikensi hivenen tilannetta, mutta pystyin seuraavilla väleillä luukuttamaan itseni kolmantena vaihtoon. Tehtävä suoritettu.

Seuraavien viikkojen tavoitteena onkin sitten hankkia rankisijoitus.

Kuva: Jukka Inkeri