Mopolla moottoritiellä

Läpsyt siihen. Kuva: www.paimionrasti.fi

Juko takana ja Serlan pehmo-orava komeilee palkintokaapissa kakkosjoukkueen kymmenennen sijan kunniaksi. Tänä vuonna pääsin juoksemaan siihen paikkaan, joka oli jo viime vuonna lähellä. Muutenkin sanoisin, että kakkosjoukkueen suoritus oli erinomainen. Hyvällä valmistautumisella tulee keskinmäärin hyvä tulos.

Yön läpi oli mukava seurata joukkueemme viestin kehittymistä. Äijät hoiteli yksi toisensa perään osuutensa varsin mallikkaasti säilyttäen tuntumat kärkeen sekä meidän ykkösjoukkueeseen. Erityisesti SP:n veto pitkällä yöllä oli silmiä hivelevää. Meno oli sen verta vakuuttavaa, että jouduimme Fabun kanssa kilpailukeskusta kohti ajellessa käymään keskustelun, jota en kuuna päivänä ajatellut joutuvani käymään: Miten toimisimme, jos lähtisimme yhtä aikaa metsään.

No ihan ei tarvinnut lähteä Fabun kanssa rinta rinnan, mutta paikka oli silti kutkuttava: tyhjää oli pari minuuttia eteen ja taakse. Alusta alkaen tuli runtattua niin kovaa kuin uskalsin. Suunnistuskin sujui mallikaasti ja yritin vetää idioottivarmasti lipulta toiselle, joten mikäs siinä oli puotellessa. Ennen pitkää väliä uumoilin, ettei kukaan vielä ohi ole tullut, sillä olin pysynyt hyvin viivalla ilman virheitä. Pitkällä välillä oma valinta vähän arvellutti, mutta tuo asia unohtui seuraavilla väleillä, kun ketään ei näkynyt, ei kuulunut edessä eikä takana.

Kympin verran jaksoin ennenkuin alkoi painamaan. Tämän jälkeen suunnistuksestakin katosi aggressiivisuus ja meno muuttui aikamoiseksi könyämiseksi. Toisella kertaa aukolle tultaessa näinkin sitten ensimmäistä kertaa Millingerin ja Hubmannin peruutuspeilistä. Jälkimmäisellä aukkorastilla hölläsin vauhtia sen verran, että pääsin poikien mukaan. Uumoilin putkipätkän olevan aluillaan ja ajatuksena oli se, että tässä letkassa on roikuttava niin pitkään kuin mahdollista.

Viimeisen hajontarastin jälkeen kilometrin verran niitä Hubmannin kantapäitä ehdin katsella ennen kuin kyseinen herrasmies tummutti minut turpeeseen. Vauhti oli Helsinksuolla liikaa ja ihailin vielä hetken aikaa linkkimies Bortnikin selkää ennen yksinäisen miehen taivalta. Viimeiset liput naulasin kuitenkin asiallisesti ja pystyin nappaamaan tuon kymmenen sijan pois kuleksimasta, joka oli myös asetettu joukkueemme tavoitteeksi.

Kaiken kaikkiaan pystyin mielestäni suorittamaan ankkuriosuuden joukkueemme yleisen linjan mukaisesti, ilman suurempia koukkuja tehden hyvän viestijuoksun. Mopolla ei vielä taisteltu MM-mitallisteja vastaan, mutta ehkä tulevaisuudessa sekin on mahdollista. Pitänee viritellä konetta tulevia vuosia varten. Seuraavaksi parin viikon harjoitusjakson jälkeen on suunnattava Euromeetingiin ja Kainuuseen hakemaan revanssia Millingeristä.

Kiitokset äijille tästä kokemuksesta!

Lopuksi vielä muistilista tulevia vuosia varten:

-Tule Jukoon palautuneena

-Nuku ennen omaa osuuttasi

-Juo juomarasteilla

-Älä touhota niin paljoa, että unohdat ottaa geelin mukaan metsään

-Vedä se geeli ja juo päälle