Kuva HaaskaTänä aamuna klo 8.00 päälläni ei ollut juoksushortseja ja -paitaa, vaan olin verhoutunut toppatakkiin ja farkkujen alla oli pitkät kalsongit. Aamutuimaan aurinko ei lämmittänyt selkääni, vaan hyytävä tuuli pieksi kasvojani ja pakkanen pyrki luihin ja ytimiin. Tänä aamuna vastaantulijat eivät tervehtineet iloisesti, vaan pitivät katseensa maassa ja yrittivät suojautua tuulelta ja tuiskulta.
Kuljen siis pitkin Joensuun ruutukaavaa kohti yliopistoa enkä kierrä aamulenkilläni puistoa Maspalomaksessa.
Kaksi viikkoa auringon lämpöä ja määräpainotteista treeniä hujahti suhteellisen nopeasti. Olen positiivisesti yllättänyt miten hyvät olosuhteet Kanarialta löytyi harjoitteluun. Kaiken kaikkiaan takana on pisin ja ehkä onnistunein leirijakso oman urani aikana.
32h harjoittelua sisältäen reilu 300 km:a juoksua ja suunnistusta on kyllä akkojen määriä vielä kultaisia menneitä vuosikymmeniä muisteleville, mutta minulle, 2010-luvulla lajia harjoittelevalle, nuo tunnit riittivät vallan hyvin. Paljoa enempää eivät jalat kestäisi. Äärirajoilla kuljettiin.
Leirin rytmitys oli hyvä. Kolme kovaa päivää, kevyt, kolme kovaa, kaksi kevyttä, kolme kovaa ja kevyt päivä tarjosivat viimeiseen kovaan settiin asti suhteellisen tuoreen miehen. Tehoreenit teimme tarpeeksi lyhyinä ja pääosin intervallityyppisinä, jotta ne eivät kuormittaisi liikaa. Lisäksi jalkojen kannalta oli elintärkeässä osassa mukana ollut hieroja, joka ansiokkaasti jaksoi pyöritellä treenin väsyttämiä pohkeita. Jos vielä pysyn tämän viikon terveenä leiri voidaan laskea parhaaseen A-luokkaan.
Eipä sillä mukava Suomeen on aina reissuilta palata. Täällä se elämä kuitenkin pyörii ja kummasti viihdyin tänään koulullakin paremmin kuin pitkään aikaan. Jännityksellä odotan, miten tähänastinen harjoittelu näkyy perjantain tasotestissä.
sounds great!
VastaaPoistamotukka ja mies kohillaan!