Pitkänmatkan kisa käytiin yhdessä upeimmista maastoista, jossa olen koskaan juossut. Radalle ei sattunut juurikaan vihreätä väriä, polkuja tai hakkuuaukkoja, vaan suoalueita ja niitä reunustavia kohoumia korkealla varvikolla maustettuna. Ekaa kertaa tuntui kisassa siltä, että jalat toimivat sitten Luumäen kansallisten.
Jälkipolville ei kuitenkaan jäänyt hirveästi kerrottavaa, muttei se aivan pohjanoteerauskaan ollut. Ongelmat olivat pitkillä väleillä ja tarkemmin niiden pääterasteilla. Jokaiselle pitemmän välin pääterastille tuli jonkun koko luokan virhe, pahin heti alkuun kolmoselle, jossa takkiin tuli koukulla 3 minuuttia. Jos miettii tänä vuonna tehtyjä pitkän matkan virheitä, ne ovat olleet aika useasti kuvatunlaisia. Lääkkeenä suosittelen itselleni pitkänmatkanvauhtisia suunnistusharjoituksia, joissa säksätyksiä seuraa pitempi väli. halvempana korvikkeena täytyy muuttaa ajattelua niin, että määrään itselleni selkeän ja helpon välipäätepisteen, jonka jälkeen täytyy ajattelu huijata suunnistamaan taas lyhyt perusväli. Näillä viilataan vielä kohti Karjaata.
Sija oli siis 26. ja Merzille tuli takkiin reilu 11 minuuttia. Osku ja tytsyt oli muuten aikas hyviä.
Sprintti oli loppua toisen väliaikarastin jälkeisiä tapahtumia lukuunottamatta hallussa, valitettavasti vain siihen asti. Yleisörastin jälkeen meikäläiselle tuli musta hetki ja lopputuloksena n. 2o sekunnin virhe. Muita selityksiä on turha antaa. Jonkun verran tämän iltaa on tuo koukku harmittanut, sillä odottelin tätä kisaa aikalailla.
Huomenna siis keskari, uusi mahdollisuus onnistua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti