Varnan "kansainvälisellä" lentokentällä meitä oli vastassa paikallisia suunnistusvaikuttajia. Saimme käsiimme kartat sekä ajo-ohjeet tänne Kiteniin. Samalla saimme myös vinkin pysyä pääkadulla moottoritielle asti eikä seurata tienviittoja Burgasiin. Tottahan toki sitä oli lähdettävä sooloilemaan ja syy kehoitukselle selvisi nopeasti. Tie, joka oli merkitty toiseksi pääväyläksi opaskarttaan, oli valehtelematta kuin pommituksen jäljiltä. Vähän tasaisempia olivat ne pätkät, jossa asfaltti puuttui kokonaan. Tietulleja täällä ei sentään kerätä, tosin en näistä teistä maksaisikaan.
Matkalla selvisi Bulgarian pääelinkeino, se on nimittäin rakentaminen. Joka puolella oli keskeneräisiä rakennuksia, joten täällä täytyy olla satojatuhansia ellei jopa miljoonia raksamiehiä. Tänään maanantaina vasara nakutus on kuulunut varmasti pitkin kyliä, mutta hotellissa on sen verran paksut lasit, että ne ovat eristäneet äänet.
Tämä kahden tähden hotelli on varsin mukava tuttavuus. Ensi kertaa huoneen kynnyksen tuli mieleen, että täytyypä avata ovi, jotta 7-asteinen lämmin ilma pääsisi sisään ja lämmittäisi hivenen kylmänpuoleiset kiviseinät. Päätettiin kuitenkin Fabun kanssa laittaa vaan töhötin puhaltamaan kuumaa ilmaa. Sekin rakkine oli ilmeisesti pysähtynyt ensimmäisen yön aikana. Harvoin on tullut suoritettua niin nopeita pukeutumisrituaaleja kuin sunnuntaiaamuna.
Eilen kylvettiinkin sitten koko päivä kylmässä vedessä ennenkuin Tero ja Jani kävivät asiasta huomauttamassa. Äijä painui kellariin, tuli hetken päästä takaisin ja käski kokeilla uusiksi. Eipä meilläpäin yleensä hanoja pidetä kiinni, kun on vieraita talossa. Kaikesta huolimatta ruoka on hyvää ja Internet-yhteys löytyy, tosin sekin on naapurihotellin. Plussan puolella ollaan siis.
Kiten on muuten todellinen turistirysä. Sitä ei kuitenkaan huomaa turistien suuresta määrästä, vaan vieri viereen rakennetuista hotelleista. Ihmisiähän täällä ei ole meidän lisäksi varmaan ollenkaan. Ensimmäisellä iltalenkillä juoksimme toista pääväylistä, jossa ei tietenkään ollut katuvaloa. Tuolla reissulla näimme ehkä neljä ihmistä: 3 KR:sta ja 1 VeVe:stä. Tyhmempikin tajuaa, ettei taida olla sesonki päällä.
Pari kertaa sitä on tullut käytyä kartan kanssa suunnistamassa. Eilen sain mielestäni hyvä otteen paikallisiin karttoihin, mutta tänä aamuna se tunne katosi nopeasti. Suunnistusvedoissa kompassin käyttöni oli luvattoman huonoa sekä en pystynyt hallitsemaan sitä epävarmuuden tunnetta, joka oli läsnä lähes kaikilla väleillä maastosta ja kartasta johtuen. Taas on itsensä niskasta kiinniottamisen paikka. Keskinmäärin on mukavampi vedellä hyvällä itseluottamuksella kuin häntä koipien välissä virhettä peläten.
Yöllisiä rientoja odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti