Urpot liikenteessä

Aloitettiin eilen Antin kanssa kauden toinen suunnistushenkinen roadtrip. Alku oli lupaava. Tarkoitus oli mennä Tervaruukinsaloon yösuunnistamaan. Matkalla tuumittiin ettei kovinkaan moni ole kyseistä maastoa yöllä valloittanut. Ei muuten valloitettu mekään.

Ajeltiin siinä Varkauden läpi, kun tuli mieleen ettei muuten ole tuota tiekartaa mukana. No, osataanhan me, kun molemmat on kuitenkin käynyt. Ei muuta kun ABC:n ohi Joroisten puolella ja siitä sitten pistoja, kun ei suunnistuskarttakaan ylettynyt lähellekään tietä. Muutaman piston jälkeen valtatien ylitti joku koirankokoinen ja näköinen elukka. Pikaisella arviolla ei se ainakaan ollut supi eikä mikään kettu, koira se tuskin oli sillä sen verran korvessa oltiin. Ei muutakuin liinat kiinni ja otusta tutkimaan ajovalojen keilassa. Yhteistuumin pääteltiin, että tuo on muuten susi ja samantien päätettiin myös ettei tätä reeniä yksin vedetä.

No ei tarvinnut sitten vetää sitä reeniä ollenkaan, kun ei löydetty kartalle ja luovutettiin. Sen verran korpes, että tossuteltiin kympin asfalttipätkä lamput päässä vähintäänkin reippaasti. Jälkeenpäin tilannetta tutkien kävi selväksi, että ei missään vaiheessa menty tarpeeks pitkälle, vaan tehtiin pistot liian aikaisin. Kääntöpaikkana oli toiminut Pieksämäen kaupungin raja, joka olisi jälkiviisaana pitänyt uskaltaa ylittää. Se päätettiin, että tuo reeni tulla vielä tänä syksynä vetämään vaikka mikä olis!

Tänään on tavoite löytää kartalle asti.