Uuden kauden aloitus

Toivottavasti kenellekään ei enää tullut yllätyksenä näiltä sivuilta tuo paidan värin vaihtuminen porvarin sinisestä demarin punaiseen. Paljon on töitä tehty laajassa rintamassa siitä hetkestä, kun se lyhyt ja pulska poika sai ensimmäiset maistiaiset Neitvuoren rinteistä 7 vuotta sitten. Ei voi olla kuin kiitollinen kaikista niistä leireistä, harjoituksista ja lenkeistä, joita tuona aikana on yhdessä vedetty.

Fakta on kuitenkin se, että elämäni maantieteellinen keskipiste on siirtynyt Etelä-Savosta Pohjois-Karjalaan. Uskon, että olen saavuttanut sen pisteen urheilussa, jossa on seuraavan parin vuoden aikana kokeiltava, mihin rahkeet riittävät. Kalevan Rastin "next generation" tekee tällä hetkellä tulemistaan laajalla rintamalla ja halu kuulua tuohon porukkaan kasvoi vastustamattomaksi.

Selitykset sikseen ja siirrytään asiaan. Aikaisempiin kausiin verrattuna lähtökohta uuteen kauteen lähtiessä oli hivenen erilainen. Loppuun asti säilyi nälkä suunnistuksessa ja sen pystyi myös aistimaan tulostaululta. Kausi kokonnaisuudessaan oli iso hyppy eteenpäin niin fyysisellä kuin taidollisella puolella. Vaikka syksyn kisaruljanssin jälkeen lihaksisto oli samassa kunnossa kuin potkitulla kulkukoiralla, pään sisällä halu harjoitella ei laantunut missään vaiheessa. Maltoin kuitenkin ottaa lokakuun varsin rennosti nauttien lähinnä yöharjoituksista ja ei niin tavoitteellisesta harjoittelusta.

Harjoittelu ensi kautta varten on siis aloitettu marraskuun alussa. Mielestäni suuria muutoksia fyysiseen harjoitteluun ei varmaankaan tarvitse tehdä. Pipon kanssa päädyttiin siihen lopputulokseen ettei määrän kasvattamisesta niinkään tarvitse ottaa paineita (viime vuonna 530h), vaan tehoja voi hivenen lisätä. Kuitenkin, jos olen ensi kesänä tämän hetkisessä kunnossa, suoritukseni rajoittava tekijä ei ole fysiikka, vaan sujuvuus ja suorituksen hallinta, joihin on talven ja kevään leiriputkien aikana nähtävä vaivaa.

Tämä kuukausi on vielä mennyt lähinnä harjoitteluun totutellessa. Viikkorungon on muodostanut yhteisharjoitukset, jotka perjantaita lukuunottamatta ovat täyttäneet viikon. Yksin ei siis varsinaisesti ole tarvinnut lenkillä käydä. Ajankohtaan liittyviä teemoja ovat olleet voimaharjoittelu sekä pitkät, aeroobisellä kynnyksellä olevat, lenkit. Tunteja on kertynyt viikkoa kohden n. 12 ja tavoitteena ei ainakaan ole ollut treenata siitä enempää. Pari viikkoa se kuitenkin otti ennenkuin elimistö tottui reenaamiseen, mutta tällä viikolla ei juuri enää lihaksia ole iltapuoliskolla jomottanut.

Joulukuussa alkaakin leirien koluaminen todenteolla. Itsenäisyyspäivän seudulla on KR:n aloitusleiri Kolilla ja seuraavaksi viikoksi suuntaamme Vuokattiin omatoimiselle leirille poikien kesken. Kun kinkut on juuri ja juuri saatu syötyä kutsuu jo Ylläs, josta palaillaan takaisin 4. päivä tammikuuta. Suksille siirtyminen mahdollistaa reenimäärien nostamisen mutta mielessä täytyy pitää nousujohteisuus aina maaliskuulle asti. Saa nähdä viekö motivaatio miehen mennessään lenkkipoluille vai malttaako sitä säästellä.

Jatkossa pyrin kirjailemaan tänne jotain viikottain, siitä missä mennään tai mitä puuhataan, mutta mitään en mene lupaamaan. Kouluhommien väheneminen kuitenkin helpottaa hieman päivittäistä elämää ja toivottavasti aikaa jää myös kirjoitteluun.