13.12.2010

Tunnustusta

Karjalaisen lehtijuttu

Hyvältä tuntuu, kun meidän tekemisiä arvostetaan. Luin viikonloppuna lehdestä, että olemme ehdolla kyseisessä kategoriassa. Muita ehdokkaita olivat mm. Kaisa Mäkäräinen mc-osakilpailun 3. sijalla (äänestys taisi olla ennen parin viime viikonlopun tuloksia) sekä Jokipoikien Mestis-mestaruusjoukkue, joten urheilutoimittajien arvomaailma askarrutti.

Eipä tuo motivaatiota ainakaan vähennä...

6.12.2010

Rutiineja ja niiden rikkomista

Kuukauden verran on nyt käynnistelty harjoittelua ensi kevättä ja kesää kohti. Olen yrittänyt pitää maltin vielä mukana, jotta ruuvia voi kiristää kohti kevättä. Tosin maltti on pariin kertaan pettänyt ja päivän toinen harjoite on tullut tehtyä. Marraskuussa painopiste oli selvästi voiman kehittämisessä ja tämä jakso jatkuu vielä joulukuun puoleen väliin asti. Voimaharjoittelulla tuntuu olevan lähes välitön positiivinen vaikutus omaan juoksuuni.

Tehoja tässä vaiheessa ei vielä ole tullut jauhettua. Viikon kovin harjoite on ollut lauantain TV-kova 60min, jota on kiristetty loppua kohti. Eli voidaan myös puhua kiihtyvästä TV-kovasta vai mitenkäs se nyt menee? Joensuun seudulla onkin ollut mahtavia yhteishölkkätapahtumia lauantaisin.

Siihen nähden, että konetta ei ole vielä viritelty, oli positiivinen yllätys toissalauantainen testijuoksu. Katajan juoksijan ja KR:n suunnistajien yhteisessä testijuoksussa kymppi kulki aikaan 33.00, joka jää hieman viime joulukuun henkilökohtaisesta haamujuoksusta. Lisäksi viime viikolla tehty tasotesti osoitti kunnon olevan lähellä viime maaliskuista, joten lähtökohdat ovat hyvät. Ajatuksissa ei ole nyt rakentaa suomalaisille hiihtäjille ominaista jumia, joka toivottavasti laukeaa sitten kauden pääkisojen alla, vaan pysytellä läpi talven suhteellisen terävässä kunnossa. Saa nähdä, kuinka ukon käy tänä talvena.

Marraskuun aikana pääsin myös takaisin mukavaan päivä- ja viikkorytmiin. Kun harjoitukset, koulu, lihashuolto, ravinto ja lepo ovat löytäneet oman paikkansa päivärytmistä, on energian kohdistaminen oikeisiin asioihin helpompaa ja sitä aikaakin ilmestyy jostain enemmän. Voi olla että toisille sopii hallittu kaaos, mutta itselleni rutiinit ovat tärkeitä.

Viime viikonloppuna viikkorutiinit tuli rikottua, kun KR:n kausi sai perinteisen alkunsa Kolin leirillä. Kolmen päivän leiri oli taaskin hektinen paketti, joka tarjosi näkökulmia suunnistuskartan jokaiselta kantilta. Taitopuolelle tuli taas kerralla roimasti uusia virikkeitä, Hannun esitellessä KR:n uudet taitoharjoittelumahdollisuudet kaudelle 2011. Eilen olotila oli nuutunut vaikkei harjoittelussa tullutkaan hurjasteltua, mutta kokonaisrasitus oli varmasti kohdillaan.

Loppuun voisin vielä laittaa kolmen viime vuoden harjoitusviikot Kolin leirin ympäriltä. Tiettyä innokkuutta näyttäisi olevan aistittavissa vuoden 2008 viikolla.

20.11.2010

Vanhoilla eväillä uuteen kauteen

Aikamoinen kausi on takana ja uutta pitäisi löydä kehiin. Paljon tuli koettua, niin positiviisia kuin negatiivisia fiiliksiäkin, mutta siitä taitaa olla urheilussa kyse. Päällimmäisinä tietysti nousee pinnalle Tiomila ja SM-viesti, jotka vielä viime talvena tuntuivat aikalailla kaukaisilta valloitettavilta omalta osaltani. Eteenpäin mentiin ja siellä oltiin.

Harjoituksellisesti tuntui, että se oma linja löytyi ja tänä talvena voi keskittyä niiden pienien säröjen hiomiseen, jotka kirjailin ylös kausianalyysia vääntäessäni. Kesän heikot esitykset johtuivat lähinnä liian suuren motivaation aiheuttamista harjoitusseteistä. Turha on meikäläisen lähteä hirveästi pehmeään maastoon riehumaan, jos tuntuu siltä, että tikin edellytyksenä on elastisuus. MM-katsastuksissa ei tuosta ominaisuudesta ollut enää mitään jäljellä ja tuloksetkin sen näyttivät.

Seuraavat kehitysaskeleet on edelleen helpompi ottaa suunnistustaidon puolella. Viimeisen parin viikon aikana ei ole tullut karttoja liikaa vilkuiltua, mutta nyt alkaa taas olemaan aika kaivaa ne esiin...
Kiitokset vielä kaikille, jotka tuntevat edesauttaneen meikäläisen tähänastista taivalta!

23.8.2010

Edessä ura kansallisen tason viestimiehenä

Eipä taida meikäläisestä olla muuhun. Euromeeting oikeastaan jatkui samalla sävelellä, millä WUOC päättyi. En osaa suunnistaa. Viesteissä sentään koko porukan potin kuseminen painaa vaakakupissa sen verran, että juoksen edes kohtuullisesti.

Keskarille oli löyty 27 rastia 5 km:lle, eli keskimääräinen väli oli alle 200m. Jotenkin aavistelin jo tässä vaiheessa ettei kisassa vauhtia pääse pitämään, vaan pystyyn pistetään rastinottotalkoot. Yrittänyttä ei laiteta, joten lähdin avoimin mielin kisaan. Ennen rastia numero 16 olin leiponut yhden minuutin koukun mutta pyyhettä en ollut vielä heittänyt kehään. Tuokin väli tuli toteutettua hyvin ja rastipistekin oli jo hallussa (seisoin kumpareen päällä), mutta lipun löytämiseen pistekumpareen laidalta menikin sitten kaksi minuuttia ja samalla reissulla hävisi motivaatio. Oli aika avuton fiilis, kun tietää että on oikeassa paikassa mutta lippu ei vaan löydy. Kolmannen vauhdinhakureissun jälkeen se oranssikangas paistoikin sitten sieltä heinien keskeltä. Lopussa suunnistin vielä yhden rastin yli sitä seuraavalle, mutta tuo virhe ei siinä suunnistuspettyneisyydessä paljoakaan jaksanut harmittaa.

Viestin avaus olikin taas ihan asiallinen juoksu. Loppulenkillä tosin olin jo yksin karussa toisena, kunnes toiseksi viimeisen rastin tuntumaan otin minuutin koukun, jonka seurauksena muut pääsivät taas kantaan ja ero Boströmiin kasvoi lähes 2 minuuttiin.

Pitkälle matkan tiesin sopivan itselleni paremmin kuin keskimatkan ja ajattelin, että se voisi kaikin puolin olla mulle passeli. No hyvä kisahan siitä tuli, siis kolmatta rastia lukuunottamatta, jossa ylimääräistä aikaa kuluikin sitten pulska kasi. Lopulta löysin rastin päättömän kolojen ja notkojen tutkimisen jälkeen ihan uudella tekniikalla: vertasin karttaa ja maastoa toisiinsa ja etenin näiden yhteneväisyyksiä tarkkaillen keskelle rastiympyrää, josta löysinkin tuon oranssivalkean kankaan sekä leimasinyksikön.

Ei kai auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni kesken kaiken tämän itsesäälissä rypemisen ja suunnattava katse eteenpäin. Tuonkin kahdeksan minuutin virheen vahingot olisi helposti voinut kutistaa kahteen minuutin, jos olisi osannut heti toimia rationaalisesti hätääntymisen sijasta. Onhan syksyä vielä jäljellä Kymen Rastiviestin verran.

29.7.2010

Loppupuolisko kisoista

Aika hektistä aikaa eletty viikon verran, siis meikäläisen mittapuulla, mutta aattelin vielä muutamalla sanalla kommentoida keskaria ja viestiä.

Keskarille verryttelessä mielestäni kaikki oli hyvin, mitä nyt vähän oksetti. Pistin sen jännityksen piikkiin, vaikka nuo oli ihan uusia oireita meikäläiselle. Ihan luottavaisin mielin lähdin matkaan ja helpot alkuliput naulasinkin asiallisesti. Pitkälle välille ehkäpä väärä reitinvalinta ja sitten homma lähti rukkasista. Väliaikarastille 1o sekkanen, jonka jälkeiselle lipulle 1min ja yhden naulatun rastin jälkeen pitkälle välille reilu minsa. Yritin loppuun asti, ei näissä kekkereissä heitetä pyyhettä kehään. Kakkosen koukun sain vielä aikaan loppupuolella. Maalissa ero kärkeen oli todella raju ja tajusin, että olin fyysisestikin täysi lahna. Eipä ollut fiilikset kovinkaan katossa viestiä ajatellen ja olinkin valmis heittämään sen pallon Jannelle. Jannekaan ei ollut innoissaan ja valmennusjohto päättikin, että juoksen viestiavarin vastusteluista huolimatta.

Eipä miehellä ollut luottoa itseensä viestiaamuna. Olin varma, että jään tossulla ensimetreillä ja taitokaan ei ollut läsnä. Oksetti vielä torstaitakin enemmän, yhdessä kohtaa olin jo varma, että aamupala tulee ylös. Aika hiljainen mies oli kartan takana juuri ennen lähtöä, suorastaan pelotti Oskun ja Kojootti-Koistisen puolesta.

Paukun jälkeen homma lähti kuitenki rullaamaan. Ykköselle huomasin ettei tässä olekaan fyysisesti hätää. Kolmoselle tajusin, että letka vetää omasta lipustani sivuun ja korjasin yksin rastille. Mukava oli nähdä, kun muut kaarsivat sivusta lipulle perässäni. Väliaikarastille vielä otin hieman oman valintani ja sain vetää hetken aikaa henkeä polulla, kun muut vielä könysivät penkassa. Taistelutahto syttyi.

Loppuradasta tuntui, että hajontarastit naulasin ensimmäisenä ja suunnistus pysyi kontrollissa ja oli helppoa. Yhdellä ehkä 30s kaarroksella menetin kontaktin Kodedan letkaan, mutta tiesin, että ei tätä vielä ryssitty. Ilmeisesti vedin varsinaista pääletkaa, mutta edellä kävi välistä vain Sveitsin Howald ja Valko-Venäjän avaaja.

Vaihdossa ero oli Trachardiin 2,5min ja tsekkeihin minuutti. Alkuviikon saldon huomioon ottaen en osaa olla kuin tyytyväinen viestiin.

Eipä ollut mitään ilotulitusta tuo debyytti, jos katsotaan kokonaisuutta. Suunnistuspuoli tökki ja rajusti. Tämän viikon olenkin vetänyt reenien puolesta aika kevyttä ja pääasiassa hirveästi suunnittelematta, siis leputtanut miestä urheilupuolella. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa muutaman viikon harjoitusjakso kohti syksyn kisoja virkein mielin.

Eipä muuten johtunut tuo paha olo jännityksestä. Tällä viikolla niissä harvoissa kevyissä reeneissä, jotka olen tehnyt, on ollut samanlainen fiilis kuin viime viikolla. Mikähän miehessä on vikana?

20.7.2010

Puolimatka

Puolet takana, toinen puoli vielä toivottavasti edessä (viesti ajellaan kolmella miehellä, yksi jää varalle).

Pitkänmatkan kisa käytiin yhdessä upeimmista maastoista, jossa olen koskaan juossut. Radalle ei sattunut juurikaan vihreätä väriä, polkuja tai hakkuuaukkoja, vaan suoalueita ja niitä reunustavia kohoumia korkealla varvikolla maustettuna. Ekaa kertaa tuntui kisassa siltä, että jalat toimivat sitten Luumäen kansallisten.

Jälkipolville ei kuitenkaan jäänyt hirveästi kerrottavaa, muttei se aivan pohjanoteerauskaan ollut. Ongelmat olivat pitkillä väleillä ja tarkemmin niiden pääterasteilla. Jokaiselle pitemmän välin pääterastille tuli jonkun koko luokan virhe, pahin heti alkuun kolmoselle, jossa takkiin tuli koukulla 3 minuuttia. Jos miettii tänä vuonna tehtyjä pitkän matkan virheitä, ne ovat olleet aika useasti kuvatunlaisia. Lääkkeenä suosittelen itselleni pitkänmatkanvauhtisia suunnistusharjoituksia, joissa säksätyksiä seuraa pitempi väli. halvempana korvikkeena täytyy muuttaa ajattelua niin, että määrään itselleni selkeän ja helpon välipäätepisteen, jonka jälkeen täytyy ajattelu huijata suunnistamaan taas lyhyt perusväli. Näillä viilataan vielä kohti Karjaata.

Sija oli siis 26. ja Merzille tuli takkiin reilu 11 minuuttia. Osku ja tytsyt oli muuten aikas hyviä.

Sprintti oli loppua toisen väliaikarastin jälkeisiä tapahtumia lukuunottamatta hallussa, valitettavasti vain siihen asti. Yleisörastin jälkeen meikäläiselle tuli musta hetki ja lopputuloksena n. 2o sekunnin virhe. Muita selityksiä on turha antaa. Jonkun verran tämän iltaa on tuo koukku harmittanut, sillä odottelin tätä kisaa aikalailla.

Huomenna siis keskari, uusi mahdollisuus onnistua!

17.7.2010

WUOC

Kauden alussa kyseinen kisa tuli asetettua yhdeksi kesän tavoitteista ja niinhän siinä kävi että paikka napsahti kisalauttaan. Kainuun katsastussuorituksiin en ole kovinkaan tyytyväinen, sillä mielestäni siellä nähtiin vuoden huonointa tekemistä kaikilla osa-alueilla. Tosin vielä viime vuonna olisin ollut todella tyytyväinen, jos olisin pystynyt juoksemaan 20 sakkiin MM-katsastuksissa. No, nälkä kasvaa syödessä.

Keskiviikkoinen Huippuliiga-sprintti oli yksi hienoimmista suunnistuskokemuksista, jossa olen saanut olla mukana. Suunnistuksellisesti kisa oli omalla mittapuulla suomalaista sprinttiä parhaimmillaan. Jätin kyllä suosiolla optimireitit muille juostaviksi, mutta sentään lankesin kohtuullisen moneen ratamestarin ansaan. Näytti siltä, että kunhan jaksoi loppuun asti ilman suurempia koukkuja, tuloslista tykkäsi.

Tunnelmaltaan tuo kisa oli myös ehdotonta kotimaista eliittiä: Katsojia riitti radan jokaiseen mutkaan. Kilpailukeskuksessa oli todella hyvä tunnelma jo lähtiessä, kiitokset siitä kuuluttajille. Kaiken kaikkiaan tykkäsin.

Joka tapauksessa tiistaina vedän ensi kertaa maajoukkuepaidan päälleni Borlängessä. Maastot näyttää todella hienoilta ja viivalle asettuu kohtuullisen kova kattaus kansainvälisiä nimiä, vaikka MM-kisat ovat jo ovella. Yritän väännellä silloin tällöin jonkun luokan kisaraportteja. Niitä odotellessa!

16.6.2010

Kevät loppuhuipennusta vaille valmis

Aikamoinen kevät alkaa olla paketissa viimeistä huipennusta lukuunottamatta. Henkilökohtaisella puolella on tullut iso loikkaus eteenpäin. Sellainen, jota en uskaltanut edes odottaa. Kevään kisoissa huonoin sijoitus taitaa olla 16, vaikka en oikeastaan ole muuta juossut kuin katsastuksia, hippiliigoja sekä SM-kisoja. Nälkä kasvaa syödessä, mutta silti tuntuu ettei kaikkea tältä kaudelta ole vielä nähty. Koko toukokuu oli vaikeaa aikaa siitepölyjen ja Tiomilasta mukaan kolatun poskiontelon tulehduksen takia. Viikoilla ei oikein saanut kunnon harjoituksia aikaan ja viikonloput kisattiin. Kuntokäyrä tuntui olevan koko ajan alaspäin. Positiivista on kuitenkin ollut se, että lippu on löytynyt, vaikka fyysisesti on ollut vaikeaa.

Niin joo, tulihan se Tiomilakin voitettua. Oma juoksu ei kuuhun vienyt, mutta eipä tarvettaollutkaan sen verran kovaa kaveria oli meikäläisen jälkeen ja tiesin sen osuudelle lähtiessäni. Omalta osaltani en välttämättä ihan tajunnut, mitä tuli tehtyä, kun voitto napsahti laariin ensiyrittämällä, mutta vanhempien konkareiden reaktiot antoivat jotain osviittaa. "Don't you think that this is so easy," Olivatkin Ison-T:n sanat meikäläiselle kisan jälkeen. Fiilikset olivat ehdottomasti kisan jälkeen urheilu-urani hienoimmat, sitä ei ole kiistäminen.

Parin viime viikon aikana kuntokäyrä on taas käännetty oikeaan suuntaan ja allergiatkin ovat helpottaneet. Se on hyvä homma, sillä Jukolassa odottaa ehkäpä kovin paikka tähän asti. Viikonlopun leirillä sai käsityksen mitä on tulossa ja mitä maasto vaatii onnistumisen eteen. Lähdetään taistelemaan kynsin ja hampain paikasta auringossa.

27.4.2010

Näin kulutan aikaa



Niinhän siinä kävi, että kutososuus luotettiin meikäläisen vastuulle Milassa. On nääs SP:n taistelusaappaat täytettävänä. 6,1km keskimatkatyyppistä putkea sopii kuin nenä päähän, vaikka alunperin meikäläiselle taidettiin suunnitella ihan jotain muuta osuutta.

On muuten suhteellisen tiukka viikonloppu takana. Katsastuskisassa en ollut kovinkaan tyytyväinen omaan suunnistamiseeni, koukkendaalenia matkaan mahtui turhan paljon, mutta jaksoin painaa aina kolmanneksi viimeiselle rastille asti ja se riitti ihan hyvään sijaan. Kuriositeettina mainittakoon, että mm. jälkimmäisillä miniperhosilla pummasin kaikkia neljää rastia ja lisäksi kerran keskusrastia, siis viimeisen kerran sinne tullessa.


Sunnuntaille oli tikin kanssa kaksi vaihtoehtoa: todella heikko tai hyvä kulku. Aika usein on pitkän kisan jälkeen seuraavana päivänä kulkenut, niin sunnuntainakin. Oishan tuota vähän voinut rauhallisemminkin suunnistaa, niin ei ihan joka suuntaan olisi tarvinnut sinkoilla, mutta eiköhän tuo lähtöasetelma Kallelle kelvannut.

Huomenna on taas reissuun lähdettävä. Paljon on puhuttu ja asioita tehty Tiomilaa silmällä pitäen laajalla sektorilla punamustissa ja vihdoin on tullu aika siirtyä sanoista tekoihin.

22.4.2010

Kuka ei kuulu joukkoon ja miksi?

1143Pasi IkonenVaajakosken Terä36:57
2145Petteri MuukkonenVehkalahden Veikot37:02+5
3142Hannu AirilaKalevan Rasti37:45+48
4144Topi AnjalaIkaalisten Nouseva Voima38:00+1:03
5137Timo SaarinenTampereen Pyrintö38:05+1:08
6115Olli-Markus TaivainenPellon Ponsi38:06+1:09
7146Jani LakanenVaajakosken Terä38:20+1:23
8151Tero FöhrVehkalahden Veikot38:24+1:27
9132Jere PajunenKalevan Rasti38:26+1:29
10150Jarkko HuovilaTampereen Pyrintö38:30+1:33
11141Andrei HramovHiisirasti38:39+1:42
12148Tuomas TervoRajamäen Rykmentti38:42+1:45
13149Jörgen WickholmIF Sibbo-Vargarna38:46+1:49
14136Johannes PohjalaHiisirasti38:58+2:01
15110Miika HernelahtiKalevan Rasti39:21+2:24
16131Olle KärnerDelta39:33+2:36
17101Jonne LakanenVaajakosken Terä39:44+2:47
18109Olli-Pekka KoistinenAnttolan Urheilijat39:48+2:51
104Jani MyllärinenKoovee39:48+2:51
20147Johan BäckmanOK Orient39:49+2:52
21107Oskari LiukkonenDelta40:11+3:14
22114Janne HeikkaTampereen Pyrintö40:35+3:38
23140Dmitry TsvetkovIkaalisten Nouseva Voima40:43+3:46
24138Jan ProchazkaKalevan Rasti40:50+3:53
25126Markus LindeqvistPaimion Rasti41:04+4:07
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on tottakai minä, mutta toiseen kysymykseen vastausta löytynee jorinoiden lopusta.

Ruotsin leirin jälkeen meininki oli aika väsynyttä. Unirytmi on jostain syystä kääntynyt niin, että herään kuuden ja puolen seitsemän välillä joka aamu. Tuo rytmi ja Ruotsin leirin useat yöharjoitukset eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Pöly teki vielä elämisestä vaikeaa, joten leirin ja kevätyön välissä en pystynyt tekemään yhtään kunnon reeniä, vaan yritin saada kroppaa jalkeille kisaa varten.

Kevätyössä meno olikin aika heikkoa. Tuntui ettei mikään oikein toimi fyysisesti ja radasta en saanut mitään selvää. Osuuden jälkeen spontaanina reaktiona taisinkin pyytää Hannulta anteeksi, että ryssin meidän viestin. Vähän pelotti, että onkohan se kausi taas tässä.

Viime viikolla lepäilin kolme päivää, vaihdoin allergialääkkeet ja reenailin pari päivää kevyesti. Silti perjantaina oli vielä mietteitä omasta huonosta kulkupolitiikasta, mietin jopa kisan skippaamista. No, viivalla oltiin ja hyvä niin.

Ei se kulku kuuhun vienyt, jalat tuntuivat aika jäykiltä ja meno vääntämiseltä, mutta lippu halkesi justsilleen. Kisasta jäi positiivinen fiilis ja luotto omaan kulkupolitiikkaan palautui. Kaiken lisäksi tuntui, että kisa aukaisi paikkoja ja tällä viikolla meno onkin ollut asteen verran parempaa.

Edessä näyttäisi olevan FinnSpring ja Tiomila, molemmat kisoja, joita on odotettu kuin kuuta nousevaa. Jos puheisiin on uskominen, Tiomilassakin olisi vastuuta luvassa, ihan kakkosjoukkueen avainjuoksijana.

Niin ja se vastaus:
Kaikki muut ovat edustaneet omaa maatansa jonkun luokan kansainvälisissä pippaloissa joko junioreissa tai pääsarjassa, meikäläinen on lähinnä unelmoinut suomipaidasta. Lindeqvistin Markuksesta en ole ihan satavarma mutta muistelisin, että Markus kolusi ainakin jonkun Euromeetingin menneellä vuosikymmenellä. Korjatkaa, jos olen väärässä.

29.3.2010

Väliinputoaja

On aika osuva termi kuvaamaan viime viikkoa. Bulgarian viikko osoittautui aika tiukaksi paketiksi, kuten oletuskin oli. Omalta osaltani käännepiste tapahtui torstaisessa mäkireenissä/alamäkisuunnistuksessa, jonka jälkeen terve liikunnan aiheuttama puna kasvoilla oli jo vaihtunut lievään kalpeuteen. Perjantain yöyhteislähtöreenissä nautinto oli jo kaukana, lähinnä kiroillen yritin sitkistellä porukan mukana. Lauantaiaamuna olinkin ensimmäisenä siinä jonossa, kun lähtölupia reeniin evättiin.

Aika selvää oli, että alkuviikko menisi happoja ja jumeja selvitellessä. Aikaikkunan toisen pään muodostaa keskiviikkona alkava Tiomila-leiri jossainpäin Ruotsia. Tuon reissun ohjelmaa selaillessa käy selväksi, että taas pitää pakkautua palautuneena autoon. Joten viime viikko oli maltillinen, mutta sain tehtyä pari kappaletta fyysistä suorituskykyä kehittävää reeniä. Karttoja en paljoa jaksanut katsella, sillä meikäläiselle ei sovi niiden jatkuva kyttääminen ja nälkä on hyvä säilyttää leirille.

Pistetääs sapluuna näkyviin:
Ma Juoksu PK 26min +KP 30min
Ti Juoksu PK 96min
Ke Urheiluakatemian juoksukuntopiiri
To 4*1500m kiihtyvästi VK2-MK Eka päivä, kun edes uskalsi tehoreenistä haaveilla.
Pe Hiihto PK 160min
La Juoksu 20min+KP 20min
Juoksu 40min+Juoksutekniikat SP:n kanssa
Su Mäkivedot Pyytivaaralla n. 4*5.54-5.27 MK

15.3.2010

Neuvostoliiton raunioilla

Toinen kokonainen päivä täällä Bulgariassa alkaa olemaan pulkassa yöreeniä ja illallista lukuunottamatta. Pahimmat shokit niin kulttuurin kuin maastojen osalta on alkavat olemaan takanapäin. Molemmissa oli jonkun verran totuttelemista.

Varnan "kansainvälisellä" lentokentällä meitä oli vastassa paikallisia suunnistusvaikuttajia. Saimme käsiimme kartat sekä ajo-ohjeet tänne Kiteniin. Samalla saimme myös vinkin pysyä pääkadulla moottoritielle asti eikä seurata tienviittoja Burgasiin. Tottahan toki sitä oli lähdettävä sooloilemaan ja syy kehoitukselle selvisi nopeasti. Tie, joka oli merkitty toiseksi pääväyläksi opaskarttaan, oli valehtelematta kuin pommituksen jäljiltä. Vähän tasaisempia olivat ne pätkät, jossa asfaltti puuttui kokonaan. Tietulleja täällä ei sentään kerätä, tosin en näistä teistä maksaisikaan.

Matkalla selvisi Bulgarian pääelinkeino, se on nimittäin rakentaminen. Joka puolella oli keskeneräisiä rakennuksia, joten täällä täytyy olla satojatuhansia ellei jopa miljoonia raksamiehiä. Tänään maanantaina vasara nakutus on kuulunut varmasti pitkin kyliä, mutta hotellissa on sen verran paksut lasit, että ne ovat eristäneet äänet.

Tämä kahden tähden hotelli on varsin mukava tuttavuus. Ensi kertaa huoneen kynnyksen tuli mieleen, että täytyypä avata ovi, jotta 7-asteinen lämmin ilma pääsisi sisään ja lämmittäisi hivenen kylmänpuoleiset kiviseinät. Päätettiin kuitenkin Fabun kanssa laittaa vaan töhötin puhaltamaan kuumaa ilmaa. Sekin rakkine oli ilmeisesti pysähtynyt ensimmäisen yön aikana. Harvoin on tullut suoritettua niin nopeita pukeutumisrituaaleja kuin sunnuntaiaamuna.

Eilen kylvettiinkin sitten koko päivä kylmässä vedessä ennenkuin Tero ja Jani kävivät asiasta huomauttamassa. Äijä painui kellariin, tuli hetken päästä takaisin ja käski kokeilla uusiksi. Eipä meilläpäin yleensä hanoja pidetä kiinni, kun on vieraita talossa. Kaikesta huolimatta ruoka on hyvää ja Internet-yhteys löytyy, tosin sekin on naapurihotellin. Plussan puolella ollaan siis.

Kiten on muuten todellinen turistirysä. Sitä ei kuitenkaan huomaa turistien suuresta määrästä, vaan vieri viereen rakennetuista hotelleista. Ihmisiähän täällä ei ole meidän lisäksi varmaan ollenkaan. Ensimmäisellä iltalenkillä juoksimme toista pääväylistä, jossa ei tietenkään ollut katuvaloa. Tuolla reissulla näimme ehkä neljä ihmistä: 3 KR:sta ja 1 VeVe:stä. Tyhmempikin tajuaa, ettei taida olla sesonki päällä.

Pari kertaa sitä on tullut käytyä kartan kanssa suunnistamassa. Eilen sain mielestäni hyvä otteen paikallisiin karttoihin, mutta tänä aamuna se tunne katosi nopeasti. Suunnistusvedoissa kompassin käyttöni oli luvattoman huonoa sekä en pystynyt hallitsemaan sitä epävarmuuden tunnetta, joka oli läsnä lähes kaikilla väleillä maastosta ja kartasta johtuen. Taas on itsensä niskasta kiinniottamisen paikka. Keskinmäärin on mukavampi vedellä hyvällä itseluottamuksella kuin häntä koipien välissä virhettä peläten.

Yöllisiä rientoja odotellessa...

18.2.2010

Pitkän matkan syndrooma


Perusreenit on nyt katkaistu viikon harjoitusleirillä Portugalissa. Nuoret mielet intoa puhkuen tahkottiin KR:n porukalla ensin tiistaista perjantaihin Arraioloksen kylän lähiympäristössä ja lauantaina siirryimme Figueira da Foziin, jossa leirin toinen osa rakentui Portugal O' Meetingin kisojen ympärille.


Omalta osaltani leiri oli viimevuotista reissua positiivisempi. Leirin alla oli flunssaa ilmassa ja keuhkoissakin, mutta sopivasti lepäilemällä sain lenssun pois ja kaupan päälle aika hyväkuntoiset ja palautuneet lihakset reissuun. Vaikka leirillä tuli suunnistettua runsaasti kovilla tehoilla, ei viimevuotista jalkojen jumituneisuusastetta saavutettu ja kulku oli kohtuullista loppuun asti. Viime keväänä kuntokäyrä saattoi olla jo lievässä alamäessä näihin aikoihin, mutta nyt sitä ongelmaa ei ole havaittavissa. Täytyy säilyttää käyrä nosteessa ja lepäillä pari päivää.

Taidon näkökulmasta talven aikana tehdyt kuivareenit olivat oivia madaltamaan sitä jyrkkää pudotusta, mikä yleensä on tullut vastaan siirryttäessä tositoimiin kartan kanssa. Suunnistus oli koko ajan paremmin hallussa kuin viime vuonna, ehkäpä sitä kehitystä on tapahtunut tälläkin saralla. Kehitystä tapahtui ainakin kompassityöskentelyssä ja yöreeneissä tekeminen on aikasempaa varmempaa. Keskimatkallekin tuntuu löytyneen tarpeeksi agressiivinen ja kyseiselle matkalle sopiva tyyli, jonka avulla pystyn tekemään perusvarmoja suorituksia, vaikkei niillä vielä kuuhun mennä.
Miinussarakkeessa on taas tuo Norttongin eli Normaalimatkan suoritus. Tällä Klassisella matkalla en ole pystynyt tekemään yhtään asiallista suoritusta pariin vuoteen, se on kylmä fakta. Tälläkin kertaa kolasin lumet katolta kisan alkupuolella, heti kakkosrastilla. Vitosen koukun jälkeen vetelin kyllä loppuun asti minkä pääsin ja loppupuolella sain taas suunnistuksen uomiinsa. Kisasta tuli hyvä harjoite, mutta ei sen noin pitäisi mennä.
Syitä miettiessä tulee mieleen useampia pointteja. Ensinnäkin olen mielestäni huono sopeutumaan muutoksiin. Tuo 1:15000-mittakaava tuo paljon hankaluuksia äkkiseltään. Etäisyyden taju häviää aivan kokonaan. Tämä ongelma on helppo ratkaista suunnistamalla ennen tärkeämpiä koitoksia vanhalla kunnon viistoistatonnisella.
Muut ongelmat löytynevät pään sisältä. Ehkäpä sorrun vieläkin yliyrittämiseen ja yritän edetä liian agressiivisesti. Yksinkertaisesti puuttuu se malli, kuinka pitkän matkan kisa tulisi juosta ja sitä kautta itseluottamus omaan tekemiseen. Yksi onnistumisen elämys ratkaisisi varmasti tämänkin lukon.
Haluan juosta pitkää matkaa hyvin ja alkukevään kisoista FinnSpring on tärkeä etappi tällä tiellä. Pitkään matkaa on siis hivenen analysoitava sekä tehdä harjoitteita sitä silmällä pitäen. Uskon, että pystyn petraamaan suorituksiani ja viimeaikaisia suorituksia katsoessa on ainakin paljon parantamispotentiaalia.