Reunalla - rohkeus on voimaa

Viime viikko oli aika heikko. Koko viikon hakkas sykkeet katossa ja väsymys painoi puserossa. Vedin johtopäätökset ja tulin siihen tulokseen, että päästiin tässä sittenkin viime vuoden Italian keikan tasolle. Tässä tilanteessa hyvin menneen reenikauden jälkeen taitaa olla enemmän hävittävää kuin voitettavaa muutaman päivän reenien osalta. Kolmen päivän totaalilepo on tuonut taas sykkeet normaalille tasolle. Varovaisesti pitää silti huomenna aloitella Ruotsin puolella.

The Italian Job

Viikko sitten lauantaina muistan Hannun heittäneen jotain vitsiä lentokentällä, että samanlainen ralli vaan käyntiin Italiassa kuin viime keväänä AnttU:n leirillä, josta palautumiseen vaadittiin yhden viikon lähes totaalinen huili. Eipä tuo vitsiksi jäänyt. Aika jämäkkä leiri tuli kokonnaisuudessaan heitettyä, mutta tuskin tämä viikkoa kuitenkaan ottaa.

Oleskeltiin KR:n porukalla samoilla kinkeripiireillä kuin Suomen ja Tsekkien maajoukkueet, joten yhdessä tehtyjen kovien reenien taso oli vähintäänkin kohtuullinen. Harvinaisen mukava on päästä vertaamaan itseään tuon tason kavereihin. Maastopankkikin karttui mukavasti Foresta Umbran ja vuoden 2005 maailmancupin finaalimaastoja kolutessa. Etenkin sprintti Cerveran vuorenrinnekaupungissa oli hauska uusi tuttavuus.

Itse suunnistus ei ollut lapasessa varsinkaan loppuleiristä. Touhottaminen kartan kanssa ei ollut rentoa ja mailaa tuli puristeltua liian kanssa. Ajattelin etsiä rentoutta selailemalla viime syksyn karttoja ja muistella, mitä silloin tuli tehtyä. Mukava oli katsella Nurmosta, jolla homma toimi. Aika eleetöntä työskentelyä, täytyy sanoa.

Viikon jos viettelisi Joensuussa ja sitten sitä joutaakin jo suunnistelemaan Ruotsin puolelle.